Avannetermien sanasto | Dansac FI

COVID-19 pandemian vaikutus toimintaamme Lisätietoja


Sanasto



Termiluettelo

Peräsuolen abdominoperineaalinen eksisio (APER/APR)
Kirurginen toimenpide, jossa peräsuoli ja peräaukko poistetaan ja väliliha suljetaan, jolloin tuloksena on pysyvä paksusuoliavanne. Toimenpidettä käytetään tavallisesti erittäin matalalla sijaitsevan peräsuolen/peräaukon syövän poistamiseen.

Märkäpesäke
Paikallinen märkivä ontelo. Esimerkiksi divertikkeli tai anastomoosin märkäpesäke. Oireita ovat infektion aiheuttamat kipu ja kuume.

Imeytyminen
Pilkkoutuvat ravintoaineet ja nesteet imeytyvät maha-suolikanavasta vereen. Sairaus tai leikkaus voi heikentää elimistön kykyä imeyttää ravintoaineita ja nesteitä.

Avanteiden hoitotarvikkeet
Hoitotarvikkeet helpottavat avanteen hoitoa. Niihin kuuluvat muun muassa avannevyöt, kuperat ihonsuojalevyn sisäkkeet, sidossuojukset, pussinsulkijat, suihkeet, voiteet, hydrokolloidilevyt/-tiivisteet, puuteri, pasta, hajunpoistajat/deodorantit, liuottimet ja teipit. Niihin eivät kuulu avannesidokset eli pussit eivätkä erilaiset ihonsuojalevyt.

ACE-toimenpide
Katso antegradinen suolenhuuhtelu.

Adenokarsinooma
Rauhasepiteelin pahanlaatuinen kasvain. Kaikista paksusuolisyövistä 95 % on adenokarsinoomia.

Adenooma
Hyvänlaatuinen kasvain, jonka solut ovat peräisin suolen rauhasepiteelistä.

Kiinnikkeet
Sisäisen arpikudoksen aiheuttamat yhteenkasvettumat, joita voi muodostua leikkauksen tai sepsiksen seurauksena. Fibroosiset arpikudossyyt saavat kaksi pintaa, kuten normaalisti erilliset suolen silmukat, kasvamaan yhteen.

Liitännäishoito
Hoito, joka täydentää toista hoitoa. Liitännäishoitoa voidaan antaa ennen leikkausta tai sen jälkeen suolistosyöpää hoidettaessa. Esimerkiksi solunsalpaajahoito voi olla liitännäishoitoa. Katso myös esiliitännäishoito, solunsalpaajahoito ja sädehoito.

Ruoansulatuskanava
Katso maha-suolikanava.

Allerginen kosketusihottuma
Allergisten reaktioiden synty jaetaan perinteisesti neljään ryhmään, I–IV. Allerginen kosketusihottuma on tyypin IV reaktio. Sillä tarkoitetaan viivästynyttä yliherkkyyttä. Tällöin allergeeni on jokin kemikaali, jonka molekyylit ovat niin pieniä, että ne tunkeutuvat ihon uloimman kerroksen läpi (Lyon ja Smith, 2001).

Allergia
Elimistön muuttunut (herkistynyt) tapa reagoida johonkin antigeeniin ensimmäisen altistuksen seurauksena. Kun tämä yliherkkyys on kehittynyt, elimistössä tapahtuu tulehdusreaktio, jos reaktion aiheuttaneelle aineelle, kuten lateksille, altistutaan uudelleen.

Anemia
Tila, jossa veren punasoluissa on liian vähän hemoglobiinia tai veressä on koko tilavuuteen nähden liian vähän punasoluja. Oireita ovat uneliaisuus, väsyneisyys ja hengästyneisyys.

Peräaukkokanava
Peräsuolen ja peräaukon välillä on lyhyt, 2–3 cm:n mittainen kanava, johon kuuluvat sisemmän ja ulomman sulkijalihaksen yläreunat sekä häpyluu-peräsuolilihas.

Peräaukon haavauma
Peräaukkokanavan limakalvon ja ihon haavauma. Syynä on usein kovan ja ummettuneen ulosteen kulku kanavan läpi ja seurauksena kipua ja verenvuotoa.

Peräaukon sulkijalihas
Sisemmistä sulkijalihaksista (joiden toiminta on tahdosta riippumatonta) ja ulommista sulkijalihaksista (jotka supistuvat tahdonalaisesti) koostuva lihas, joka säätelee ulostusta.

Anastomoosi
Suolen kahden katkaistun pään kirurginen liitos. Anastomoosi voidaan ommella käsin tai kiinnittää kirurgisilla niiteillä.

Anismus
Peräaukon sulkijalihaksen tahaton supistuminen.

Antegradinen suolenhuuhtelu (ACE)
Antegradisella suolenhuuhtelulla viitataan pidätyskykyiseen avanteeseen, joka voidaan huuhdella.

Toimenpidettä käytetään useimmiten lapsille, joilla on ulosteenpidätyskyvyn häiriöitä. Tällaisia häiriöitä voivat olla synnynnäiset epämuodostumat (kuten selkärankatyrä tai peräaukon umpeuma) ja pitkittynyt ummetus. Toimenpidettä käytetään nykyään myös aikuisilla suolen toiminnan häiriöiden hoidossa.

Kyseessä on kirurginen toimenpide, jossa umpilisäkkeen toinen pää implantoidaan umpisuoleen niin, ettei takaisinvirtausta synny, ja toinen pää johdetaan vatsanpeitteiden läpi, jolloin muodostuu pidätyskykyinen avanne. Tuloksena on kanava, joka voidaan katetroida. Tämä helpottaa paksusuolen huuhtelemista myötävirtaan niin, että se tyhjenee.

Anteriorinen resektio
Kirurginen toimenpide, jossa peräsuoli ja sigmasuoli poistetaan kokonaan tai osittain. Anterioriset resektiot luokitellaan usein korkeisiin ja mataliin syövän sijainnin mukaan.

  • Korkeassa anteriorisessa resektiossa poistetaan peräsuolen ylin/keskimmäinen kolmannes ja sigmasuolen alaosa.
  • Matalassa anteriorisessa resektiossa poistetaan peräsuolen alin ja keskimmäinen kolmannes. Myös suolisäiliö voidaan rakentaa tämän toimenpiteen yhteydessä kirurgin päätöksen mukaan.
  • Anteriorisen resektion jälkeen potilaalla voi esiintyä eriasteisia suolen toiminnan häiriöitä, kuten pidätyskyvyttömyyttä, ripulia ja ummetusta.
  • Anastomoosin suojaamista varten myös ohutsuoleen voidaan tehdä väliaikainen lenkkiavanne eli lenkki-ileostooma. Tämä on kuitenkin tavallisempaa matalan anteriorisen resektion yhteydessä.

Peräaukko
Maha-suolikanavan luonnollinen päätepiste, jonka kautta uloste poistuu elimistöstä.

APER/APR
Katso peräsuolen abdominoperineaalinen eksisio.

Appendisektomia
Umpilisäkkeen poistoleikkaus.

Appendisiitti
Umpilisäketulehdus.

Umpilisäkeavanne (appendikostooma)
Umpilisäkkeeseen kirurgisesti tehty aukko. Katso antegradinen suolenhuuhtelu.

Umpilisäke
Umpisuolen pään umpinainen lisäke.

Tuotteet
Katso avannetuotteet.

Avulsio
Tila, jossa ohutsuoliavanteen piippu on irronnut vamman seurauksena.

Bakteerit
Mikroskooppisia yksisoluisia eliöitä. Jotkin bakteerit ovat vaarattomia tai jopa hyödyllisiä, kun taas toiset voivat aiheuttaa infektioita.

Avannepussin pullistuminen (ballooning)
Ilmiö, joka tapahtuu potilaan avannepussin täyttyessä suolistokaasulla. Näin käy useimmiten tilanteissa, joissa pussin suodatin on tukkeutunut, se ei toimi tehokkaasti tai sitä ei ole lainkaan.

Bariumperäruiske
Röntgentutkimus, jossa suoleen ruiskutetaan varjoainetta (bariumia) ohutsuolen, paksusuolen ja peräsuolen kuvantamista ja diagnosointia varten.

Pohjalevy
Kaksiosaisten avannesidostuotteiden osa, joka kiinnitetään ihoon avanteen ympärille ja johon pussi kiinnitetään.

Benigni
Hyvänlaatuinen/ei-pahanlaatuinen.

Hyvänlaatuinen kasvain
Hyvänlaatuinen kudoskasvain, joka ei levitä etäpesäkkeitä muualle elimistöön.

Sappi
Maksan erittämä neste, joka varastoituu sappirakkoon ja joka toimii ohutsuolessa rasvojen hajottajana. Sappisuolat imeytyvät sykkyräsuolen loppuosasta takaisin elimistöön. Päivittäin sappea erittyy keskimäärin 600–1 000 ml.

Biopalaute
Ei-kirurginen hoitoprosessi, jossa keskitytään lantionpohjan lihasten kuntouttamiseen. Siihen sisältyy potilaan arviointia ja neuvontaa. Menetelmää käytetään ummetuksen ja ulosteen/virtsan pidätyskyvyttömyyden eli inkontinenssin hoitoon. .

Biopsia
Diagnostinen toimenpide, jossa jostakin elimistön kudoksesta otetaan kirurgisesti näyte, jota analysoidaan mikroskoopilla. Useimmiten biopsiaa käytetään sen selvittämiseen, onko havaittu kudoskasvain pahan- vai hyvänlaatuinen.

Virtsarakko
Vatsaontelossa sijaitseva kalvopussi, johon virtsa varastoituu väliaikaisesti. Virtsarakon rakenne on tavallisesti joustava niin, että siihen mahtuu keskimäärin enintään 400 ml virtsaa.

Rakkosyöpä
Virtsarakon pahanlaatuinen kasvain. Rakkosyövän aiheuttavat yleensä virtsarakon välimuotoisen epiteelin solut (virtsarakon sisäpinnan päällyskerroksen solut).

Nämä kasvaimet voidaan luokitella kasvumallin mukaan papillaarisiin kasvaimiin (jotka ovat nystymäisiä ja kasvavat ulospäin) ja muihin kuin papillaarisiin kasvaimiin. Muut kuin papillaariset kasvaimet ovat huomattavasti papillaarisia harvinaisempia, mutta ne ovat aggressiivisempia ja niiden ennuste on huonompi.

Tarkka syy on epäselvä, kuten useimpien muidenkin syöpien kohdalla.

Rakkosyövällä on viisi levinneisyysastetta:
Aste 0: Ympäristöönsä leviämätön (in situ) tai ei-invasiivinen kasvain, joka rajoittuu virtsarakon välimuotoiseen epiteeliin.
Aste I: Kasvain, joka tunkeutuu limakalvon läpi mutta ei lihaskerrokseen.
Aste II: Kasvain, joka tunkeutuu lihaskerrokseen.
Aste III: Kasvain, joka tunkeutuu lihaskerroksen läpi virtsarakkoa ympäröivään kudokseen.
Aste IV: Syöpä, joka on levinnyt (lähettänyt etäpesäkkeitä) läheisiin imusolmukkeisiin tai muualle elimistöön.
Virtsarakosta syöpä leviää kasvaessaan muihin läheisiin elimiin, kuten eturauhaseen, kohtuun, virtsanjohtimiin ja peräsuoleen.

Kurina
Vatsasta kuuluva epänormaali kuriseva ääni, jonka syynä on esimerkiksi ummetus tai ärtynyt suoli.

Suolisto
Suolisto koostuu kahdesta osasta:
Ohutsuoli: katso pohjukaissuoli, tyhjäsuoli ja sykkyräsuoli.
Paksusuoli: katso paksusuoli ja peräsuoli.

Brickerin rakko
Katso virtsa-avanne.

Umpisuoliavanne (sekostooma)
Umpisuoleen tehty aukko, jonka kautta paksusuoli voidaan tyhjentää suolitukoksen yhteydessä. Tätä aukkoa käytetään hyvin harvoin varsinaisena avanteena.

Umpisuoli
Paksusuolen ensimmäinen osa, jonka pituus on 10–15 cm ja joka sijaitsee alavatsassa oikealla puolella. Umpisuolessa sijaitsevat ileosekaaliläppä ja umpilisäke.

Syöpä
Tällä sanalla tarkoitetaan solujen epänormaalia ja hallitsematonta kasvua. Tällainen kasvain voi tuhota läheisiä kudoksia ja tunkeutua niihin tai levitä muualle elimistöön (lähettämällä sekundaarikasvaimia muodostavia etäpesäkkeitä). Terveellä ihmisellä solujen jakautumis- ja kopioitumistahti vastaa normaalia solukuolleisuutta. Joskus solujen jakautuminen ei kuitenkaan toimi normaalisti. Tällöin voi syntyä hallitsemattomia ja mahdollisesti pahanlaatuisia soluja. Immuunipuolustus ei tunnista näitä soluja, vaan ne jatkavat jakautumista ja tuottavat miljoonia ei-toivottuja soluja, jotka estävät näin normaalien solujen toiminnan.

Meduusanpää
Termi, jolla tarkoitetaan ihon värjäytymistä sinipunaiseksi avannetta ympäröivien pinnallisten verisuonten laajenemisen vaikutuksesta. Syynä on yleensä porttilaskimon korkea verenpaine (esiintyy joskus potilailla, joilla on etäpesäkkeitä maksassa).

Karboksimetyyliselluloosa (CMC)
Kasvikuiduista valmistettava polysakkaridi, joka imee kosteutta ja muodostaa geeliä. Sitä käytetään avanteen-/ihonsuojalevyissä sekä joissakin elintarvikkeissa ja lääkkeissä.

Katetri
Muovista/silikonista/kumista valmistettu letku, jonka kautta voidaan johtaa nestettä elimistöön tai pois elimistöstä.

Kemikaali-ihottuma
Avannetta ympäröivän ihon tulehdus, jonka syynä on reaktio vuotaneeseen ulosteeseen/virtsaan, avannedeodoranttiin tai liuottimeen.

Solunsalpaajahoito (kemoterapia)
Lääketieteellinen soluja tuhoava hoitomenetelmä, jota käytetään todetun sairauden rajoittamiseen tai hävittämiseen ja syövän uusiutumisriskin vähentämiseen. Hoitoa voidaan antaa eri tavoin, esimerkiksi suun kautta tai laskimonsisäisesti.

Krooninen papillaarinen dermatiitti
Virtsa-avannetta ympäröivässä ihossa ilmenevät harmaat kyhmyt/nystyt. Syynä on reaktio virtsaan, joka ärsyttää ihoa. Ilmiötä kutsutaan myös pseudoverrukoosiseksi tai pseudoepiteliomaattiseksi hyperplasiaksi. Vaiva helpottaa muutamassa viikossa, kun kosketus virtsaan estetään.

CMC
Katso karboksimetyyliselluloosa.

Kolektomia
Kirurginen toimenpide, jossa koolon/paksusuoli poistetaan kokonaan tai osittain. Toimenpiteen yhteydessä voidaan tehdä avanne, jos se on tarpeen sairauden vaikeusasteen, potilaan fyysisen tilan ja potilaan/kirurgin päätöksen perusteella.

Subtotaalinen kolektomia: kirurginen toimenpide, jossa paksusuoli poistetaan osittain ja potilaalle tehdään anastomoosi tai väliaikainen/ pysyvä ohutsuoliavanne.
Totaalinen kolektomia: kirurginen toimenpide, jossa paksusuoli poistetaan kokonaan ja potilaalle tehdään ileorektaalinen anastomoosi (ohutsuolen ja peräsuolen välille) tai ohutsuoliavanne.
Proktokolektomia: kirurginen toimenpide, jossa paksusuoli ja peräsuoli poistetaan ja potilaalle tehdään pysyvä ohutsuoliavanne. Jos toimenpiteen yhteydessä tehdään myös ileoanaalinen pussi, väliaikainen ohutsuolen lenkkiavanne eli lenkki-ileostooma voi olla tarpeen. Katso ileoanaalinen pussi.
Panproktokolektomia: kirurginen toimenpide, jossa paksusuoli, peräsuoli ja peräaukko poistetaan ja tämän seurauksena potilaalle tehdään pysyvä ohutsuoliavanne.

Muita koolonin/paksusuolen resektioita ovat esimerkiksi seuraavat:
Sigmasuolen kolektomia: sigmasuolen poistoleikkaus.
Oikeanpuoleinen hemikolektomia: nousevan koolonin poistoleikkaus.
Laaja oikeanpuoleinen hemikolektomia: kirurginen toimenpide, jossa nouseva koolon poistetaan ja poikittainen koolon poistetaan kokonaan tai osittain.
Vasemmanpuoleinen hemikolektomia: laskevan koolonin poistoleikkaus.
Laaja vasemmanpuoleinen hemikolektomia: kirurginen toimenpide, jossa laskeva koolon poistetaan ja poikittainen koolon / sigmasuoli poistetaan kokonaan tai osittain. .
Hartmannin leikkaus: katso Hartmannin leikkaus.
Oikeanpuoleinen anteriorinen resektio: katso anteriorinen resektio.
Matala anteriorinen resektio: katso anteriorinen resektio.

Paksusuoliavanne (kolostooma)
Paksusuoliavanne on paksusuoleen/kooloniin kirurgisesti tehty aukko. Suoli johdetaan vatsanpeitteiden läpi ja ommellaan kiinni ihoon. Paksusuoliavanne voidaan tehdä nousevaan, poikittaiseen tai laskevaan kooloniin tai sigmasuoleen. Yleisimpiä avanteen paikkoja ovat sigmasuoli (vasemman suoliluun kuoppa) ja poikittainen koolon (oikea yläneljännes). Paksusuoliavanne johtaa ulosteen pois elimistöstä aukon kautta, ja uloste kerätään pussiin.

Avanteessa ei ole hermopäätteitä. Siksi avanteen mahdolliset vauriot ovat kivuttomia mutta haitallisia. Vaurioita voi aiheuttaa esimerkiksi huonosti istuva avannesidostuote.

Paksusuoliavanteen toiminta
Tavallisesti paksusuoliavanne alkaa toimia, kun leikkauksesta on kulunut kahdesta viiteen päivää. Ulosteen tuotto, määrä ja koostumus vaihtelevat yksilöllisesti ja myös sen mukaan, missä paksusuolen kohdassa avanne sijaitsee. Tämä tarkoittaa, että paksusuolen distaalisessa päässä sijaitseva avanne tuottaa vähemmän ja koostumukseltaan paksumpaa ulostetta kuin proksimaalisessa päässä sijaitseva avanne. Usein alussa on sopeutumisvaihe, joka voi kestää useita viikkoja. Henkilö, jolla on paksusuoliavanne, vaihtaa/tyhjentää avannepussin keskimäärin kahdesti päivässä.

Paksusuoliavanteen huuhtelu
Tapa puhdistaa suoli säännöllisin väliajoin. Menetelmä soveltuu sigmasuolessa / nousevassa koolonissa sijaitseville paksusuoliavanteille. Näin avanne pysyy toimenpiteiden välissä pidätyskykyisenä.

Huuhtelun voi tehdä itse paksusuoliavanteen kautta (24–48 tunnin välein). Tällöin ei tarvitse käyttää normaalikokoista avannetuotetta, vaan usein Mini Cap -avannesuoja riittää. Lääketieteellinen neuvonta Jos avannehoitaja arvioi huuhtelun olevan tarpeen, hän antaa kaikki tarpeelliset ohjeet sen suorittamiseen.

Putki
Nesteensiirtoon käytettävä kanava tai letku.

Synnynnäinen sairaus
Sairaus/vamma, joka syntyy sikiön kehityksen aikana tai syntymän yhteydessä, kuten peräaukon umpeuma tai Hirschsprungin tauti.

Ummetus
Tila, jossa suoli tyhjenee epäsäännöllisesti tai harvaan ja uloste on kovaa ja kuivaa, jolloin sen on vaikea liikkua suolessa.

Kontinentti virtsadiversio
Katso Mitrofanoff-leikkaus, Kockin pussi.

Kuperuus (convex-avannetuotteet)
Kuperuudella tarkoitetaan ihonsuojalevyn tai muun ihonsuojatuotteen ulospäin kaarevaa muotoilua. Kuperuus mahdollistaa jatkuvan kontaktin ihon ja avannesidosjärjestelmän välillä.

Kun avannesidos koskettaa ihoa, kupera osa tuottaa avannetta ympäröivälle alueelle paineen, joka kääntää sisäänvetäytynyttä tai ihoon uponnutta avannetta hieman ulospäin. Tämä auttaa lisäämään varmuutta ja estämään vuotoja.

Kuperia ihonsuojatuotteita käytetään sekä yksi- että kaksiosaisissa avannesidoksissa, ja niitä valmistetaan sekä kovista että pehmeistä materiaaleista. Valittavissa on useita eri syvyyksiä välillä 2–7 mm.

Potilas on arvioitava huolellisesti ennen kovien ihonsuojatuotteiden kokeilemista. Niitä saa käyttää ainoastaan kokeneen avannehoitajan opastuksella. Syvien ja kovien kuperien tuotteiden tiedetään voivan aiheuttaa iho-ongelmia avanteen ympärille, painehaavoja tai pyoderma gangraenosumin (ihon märkäisen kuolion) kehittymistä.

CPD
Katso krooninen papillaarinen dermatiitti.

Crohnin tauti
Tulehdussairaus, joka ilmenee jossakin suusta peräaukkoon ulottuvan maha-suolikanavan osassa.

Virtsanjohtimen ihoavanteen teko (ureterokutaneostomia)
Virtsanjohtimet johdetaan suoraan ihon pinnalle virtsan tyhjennystä varten. Tällaisia poistoteitä tehdään pääasiassa väliaikaisina ratkaisuina pikkulapsille tai lapsille, kunnes kattava leikkaus on mahdollinen. Toimenpidettä voidaan käyttää myös palliatiivisena eli oireita lievittävänä hoitona kuolemaa tekevillä potilailla, joiden virtsanjohtimet ovat tukkeutuneet esimerkiksi kasvaimen vuoksi ja joille ei voi asettaa munuaisallasavanneputkea.

Virtsarakon ihoavanteen teko (kutaaninen kystostomia)
Virtsa johdetaan virtsarakosta suoraan iholle. Tavallisimmin toimenpidettä käytetään pikkulapsilla ja lapsilla, joiden virtsarakko sijaitsee aikuisiin verrattuna lähempänä vatsaa. Virtsarakko siirretään navan ja häpyluuliitoksen puoliväliin. Virtsarakon limakalvo ommellaan kiinni ihoon ja avannesidos otetaan käyttöön.

Kystektomia
Virtsarakon täydellinen tai osittainen poisto, jonka seurauksena tehdään virtsa-avanne tai kontinentti virtsadiversio. .

Kystinen fibroosi
Perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa useisiin elimiin ja jonka syynä pidetään primaarista avorauhasten ja limarauhasten toiminnan häiriötä. Tästä tilasta kärsivillä vastasyntyneillä mekonium on erittäin paksua ja sitkeää. Seurauksena voi olla suolitukos, joka saattaa edellyttää leikkaushoitoa.

Ulostaminen
Toiminto, jossa peräsuoli tyhjenee ulosteesta. Refleksi käynnistyy, kun peräsuolen seinämä laajenee, mikä stimuloi venytysreseptoreja ja saa peräsuolen lihakset supistumaan.

Suojaava lenkkiavanne
Ohutsuoli- tai paksusuoliavanne, jonka tarkoituksena on johtaa uloste pois sairaasta tai vammautuneesta suolen osasta tai vastikään muodostetusta anastomoosista.

Ihottuma (dermatiitti)
Katso allerginen kosketusihottuma, kemikaali-ihottuma ja krooninen papillaarinen dermatiitti.

Verinahka
Orvaskeden alla sijaitseva ihokerros.

Desmoidit
Vatsan sidekudoskasvaimia, joita voi kasvaa vatsan etuseinämään. Syy on tuntematon, mutta niitä ilmenee noin 9 prosentilla potilaista, joilla on todettu suvuittainen adenomatoottinen polyyppitauti. Ne eivät lähetä etäpesäkkeitä mutta voivat kasvaa vaihtelevan kokoisiksi. Kokonsa vuoksi ne voivat edellyttää leikkaushoitoa. Leikkaus tehdään ainoastaan, jos ne oireilevat esimerkiksi aiheuttamalla suolitukoksen (Phillips 2001).

Ripuli
Ripuli tarkoittaa löysän, vetisen ulosteen tavallista suurempaa määrää tai tavallista tiheämpiä ulostamiskertoja, joihin liittyy löysää tai huonosti muotoutunutta ulostetta 24 tunnin aikavälillä.

Ruoansulatus
Ruuan hajoaminen imeytymiskelpoisiksi aineiksi maha-suolikanavassa. Ruoansulatus perustuu ruuan mekaanisiin ja kemialliseen hajottamiseen pieniksi molekyyleiksi, jotka pääsevät imeytymään verenkiertoon.

Laajentaminen
Ahtautuneen suolen ontelon, kuten avanteen tai anastomoosin, venyttäminen/leventäminen.

Distaalinen
Viitepisteen alapuolinen. Peräaukon sijainti on distaalinen peräsuoleen nähden.

Venyminen
Suolen liiallinen turpoaminen kaasun/nesteen/ulosteen vaikutuksesta. Venymisen syitä voivat olla suolen tukkeutuminen, ummetus, ärtyvän paksusuolen oireyhtymä ja akuutti vatsa.

Divertikuloosi (umpipussitauti/divertikkelit/divertikuliitti)
Tila, jossa paksusuolen seinämään muodostuu pieniä taskuja tai pusseja. Vaikuttavana tekijänä on korkea intraluminaalinen paine yhdistettynä vähäkuituiseen ruokavalioon ja elintapatekijöihin. Oireita todetaan tavallisimmin nousevassa koolonissa / sigmasuolessa keski-ikäisillä tai vanhemmilla henkilöillä. Divertikuliitista puhutaan silloin, kun pusseissa/taskuissa ilmenee tulehdusta tai jokin infektio. Divertikuloosin komplikaatioita ovat fistelien muodostuminen, märkäpesäkkeet, kuroumat, verenvuoto ja suolen puhkeamat, joiden seurauksena on vatsakalvotulehdus. Nämä komplikaatiot voivat edellyttää leikkaushoitoa ja joskus avanneleikkausta.

Jaettu avanne
Katso limafisteli.

Kaksipiippuinen avanne (Paul Mickulitz)
Tällainen avanne voidaan rakentaa joko ohut- tai paksusuolesta. Suoli jaetaan kahtia ja proksimaalinen ja distaalinen pää johdetaan vatsanpeitteisiin tehdyn aukon läpi ja ommellaan kiinni ihoon. Näin muodostuu kaksi vierekkäistä avannetta, joita käsitellään yhtenä avanteena.

Dukesin luokitus
Dukesin luokitus on yksi yleisimmistä levinneisyysluokituksista, jota käytetään paksu- ja peräsuolen syövän luokittelussa.

Dukesin luokituksessa käytetään asteita A–D.
A: Syöpä rajoittuu suolenseinämään.
B: Syöpä on levinnyt suolenseinämän läpi.
C: Syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin.
D: Syöpä on levinnyt muihin elimiin, usein maksaan.

Pohjukaissuoli
Ohutsuolen ensimmäinen, 25 cm:n mittainen osa, joka ulottuu mahanportista tyhjäsuoleen. Sillä on tärkeä rooli ruoansulatuksessa, sillä sen sisällä vaikuttavat maksan/sappirakon ja haiman tuottamat ruoansulatusentsyymit. Pohjukaissuolen päätehtävänä on neutraloida hapan ruokasula, emulgoida rasvoja ja imeyttää hiilihydraatteja.

DXT
Katso sädehoito.

Dyspepsia
Ruoansulatusvaivojen tai närästyksen vaihtoehtoinen nimitys.

Dysplasia
Kypsien solujen epänormaalit muutokset, jotka saattavat viitata syövän kehittymiseen. Dysplasia voidaan luokitella lieväksi, kohtalaiseksi tai vaikeaksi.

Eliminaatio
Aineenvaihdunnassa vereen siirtyneiden kuona-aineiden poistuminen munuaisten kautta.

Pääteavanne
Avanne, joka rakennetaan johtamalla suolen toinen pää ulos. Toimenpide voidaan tehdä joko ohut- tai paksusuoleen.

Endoskopia
Yhteisnimitys kaikille tähystystoimenpiteille, joissa maha-suolikanavaa tarkastellaan taipuvan kuituoptisen endoskoopin avulla. Toimenpidettä voidaan käyttää diagnoosin tekoon tai hoitoon. Toimenpiteen avulla voidaan etsiä verenvuodon, ripulin, vatsakipujen ja/tai ummetuksen syytä sekä havaita merkkejä syövästä, verenvuodosta, tulehduksesta, epänormaaleista muutoksista tai haavaumista.

Enteraalinen ravitsemus
Jos suun kautta saatava ravinto ei täytä potilaan ravitsemustarvetta, voidaan tarvita enteraalista ravitsemusta eli letkuruokintaa. Tämä tarkoittaa, että ravintoaineet annetaan maha-suolikanavaan (letkulla) käyttämällä jotakin neljästä pääasiallisesta reitistä: :

Nenä-mahaletku (nasogastrinen letku): nenän kautta mahalaukkuun.
Nenä-pohjukaissuoliletku (nasoduodenaalinen letku): nenän kautta pohjukaissuoleen.
Mahalaukkuavanne (gastrostooma): vatsanpeitteiden läpi mahalaukkuun.
Tyhjäsuoliavanne (jejunostooma): vatsanpeitteiden läpi tyhjäsuoleen.

Entsyymi
Entsyymi on biologinen katalysaattori, joka muuttaa kemiallisen reaktion nopeutta muuttumatta itse.

Orvaskesi
Ihon pintakerros, jossa ei ole verisuonia.

Epiteeli
Elimistön sisä- ja ulkopintoja päällystävä uloin solukerros, joka koostuu pinta-, limakalvo- ja herakalvokerroksesta.

Eroosio
Orvaskeden vähittäisestä syöpymisestä käytettävä termi. Iho kuoriutuu, muuttuu kosteaksi ja vuotaa verta. Eroosio ei ulotu verinahkaan, ja se paranee arpeutumatta.

Eryteema
Termi, jolla tarkoitetaan hiussuonten liiallisesta laajentumisesta aiheutuvaa ihon punoitusta.

Evakuaatio
Suolen tai virtsarakon tyhjennysprosessi (eliminaatio).

Eksidoida
Leikata esimerkiksi suoli tai virtsarakko kirurgisesti pois joko osittain tai kokonaan.

Ekskoriaatio
Termi, jota avannehoidossa käytetään kuvaamaan avannetta ympäröivän ihon pinnallisia vaurioita. Tämän seurauksena ihon eheys heikentyy ja ihoalue muuttuu kosteaksi ja verestäväksi.

(Lantion) tyhjennys
Radikaali kirurginen toimenpide, jossa vatsaontelo tyhjennetään osittain tai kokonaan elimistä.

Sairauden laajuus määrittää, kuinka radikaalina toimenpide toteutetaan. Esimerkiksi täydellisessä lantion tyhjennyksessä voidaan poistaa virtsarakko, alemmat virtsanjohtimet, virtsaputki, emätin, munasarjat, munanjohtimet, paksusuoli, peräsuoli, peräaukko, lantion imusolmukkeet ja koko lantion vatsakalvo.

Fekalooma
Fekalooma on seurausta kroonisesta ummetuksesta, joka saa paksusuolen laajentumaan voimakkaasti. Hoitona voi olla konservatiivinen hoito ja/tai leikkaus.

Verinen uloste
Katso piilevä veri ulosteessa.

Uloste
Kiinteä/puolikiinteä kuona-aine, joka poistuu elimistöstä peräaukon kautta. Kuona-aine koostuu lähinnä sappipigmentistä, limasta, imeytymättömistä mineraaleista, sulamattomista rasvoista, selluloosasta, hilseilleistä epiteelin soluista, kaliumista, natriumista, bikarbonaatista ja vedestä. Ulosteen koostumuksesta kolme neljäsosaa on vettä ja yksi neljäsosa kiinteää ainetta. Päivittäin poistuvan ulosteen määrä on noin 150–250 g.

Suvuittainen adenomatoottinen polyyppitauti (FAP)
Perinnöllinen tila, jossa paksusuoleen kehittyy runsaasti (100–1 000 kpl) premaligneja polyyppeja murrosiästä alkaen. Jos niitä ei hoideta, alkaa syntyä pahanlaatuisia muutoksia. Hoitona on paksusuolen ja peräsuolen poistoleikkaus.

Kuitu
Ruoansulatuksessa hajoamattoman ravinnon kuitupitoiset osat. Päivittäinen kuidun saantisuositus on 18–30 g. Ravintokuitu on osa terveellistä ruokavaliota niin avanneleikatuilla kuin muillakin ihmisillä. Sitä on kuitenkin syötävä varoen, jos henkilöllä on ohutsuoliavanne.

Ravintokuituja on kahta tyyppiä:

  • Veteen liukenevista kuiduista muodostuu ruoansulatuksessa geeliä. Tämä pitkittää ruoansulatusta ja nopeuttaa ravintoaineiden imeytymistä vatsasta ja suolistosta. Tällaisia kuituja on kauraleseissä, maississa, pähkinöissä, siemenissä, pavuissa, linsseissä, herneissä ja joissakin hedelmissä ja vihanneksissa.
  • Veteen liukenemattomia kuituja on esimerkiksi vehnäleseissä, kasviksissa ja täysjyvätuotteissa. Ne vaikuttavat nopeuttavan ruokasulan kulkua maha-suolikanavassa ja lisäävän ulostemassaa.

Fisteli
Epänormaali yhdystie tai yhteys epiteelipintaisen sisäelimen ja ihon pinnan välillä tai kahden epiteelipintaisen sisäelimen välillä.
Rakenteita, joiden välillä fisteleitä ilmenee:

  • Paksusuoli: kolo-
  • Ohutsuoli: entero-
  • Virtsarakko: vesiko-
  • Emätin: vaginaali-
  • Iho: kutaani-
  • Peräsuoli: rekto-
    Esimerkiksi kolovaginaalinen fisteli sijaitsee paksusuolen ja emättimen välillä.

Tyypillisiä fistelien aiheuttajia ovat divertikuloosi, Crohnin tauti ja sädehoito. Suuri osa fisteleistä syntyy leikkauksen komplikaatioina. Tavallista yleisemmin niitä esiintyy aliravituilla potilailla.

Laippa
Katso ihonsuojalevy ja pohjalevy.

Ilmavaivat
Kaasuja, joita muodostuu paksusuolessa bakteerien hajottaessa ruokaa. Ihmisen vuorokaudessa tuottama kaasumäärä vaihtelee 400 millilitrasta 2 litraan.

Ihoon uponnut avanne
Tilanne, jossa avanteen limakalvo on kokonaan tai osittain ihon tasolla. Avanteen uppoaminen ihoon voi olla seurausta leikkaustekniikasta / leikkaukseen liittyvistä ongelmista (esimerkiksi suolen huonosta liikkuvuudesta ja/tai tarpeettoman suuresta sidekudoksen ompeleisiin kohdistuvasta kuormituksesta), pahanlaatuisen kasvaimen uusiutumisesta tai painonnoususta.

Tämä voi aiheuttaa ongelmia avannesidoksen pitämisessä tiiviinä ja vuotamattomana etenkin, jos kyseessä on ohutsuoliavanne tai virtsa-avanne, jolloin sisältö on nestemäistä. Saatavana on useita avannetuotteita, jotka on tarkoitettu tämän ongelman hoitoon.

Piilevä veri ulosteessa (FOB)
Mikroskooppisten verimäärien esiintyminen ulosteessa.

Follikuliitti
Avannetta ympäröivien karvatuppien tulehdukset ja märkivät haavaumat.

Sappirakko
Päärynänmuotoinen, 7–10 cm:n pituinen rakko, joka toimii sapen varastointisäiliönä.

Gastrinen
Mahaan liittyvä.

Gastrokolinen heijaste
Refleksi, joka käynnistyy ruuan tullessa mahalaukkuun ja joka saa tällöin sykkyräsuolen loppuosan supistumaan ja ulosteen siirtymään umpisuoleen. Tämän seurauksena koko suoli liikkuu, jolloin suolensisältö voi siirtyä jopa 30 cm:n matkan kohti peräsuolta. Tämä refleksi ilmenee yleensä ruokailun jälkeen ja erityisen selvästi aamuisin.

Maha-suolikanava (ruoansulatuselimistö/mahalaukku)
Maha-suolikanava alkaa suusta ja päättyy peräsuoleen. Sen pituus on noin 6–7 metriä. Sen pääasiallisia tehtäviä ovat sulattaminen, imeytyminen, varastointi ja tyhjeneminen.

Gastroskopia
Ruoansulatuskanavan yläosan, ruokatorven, mahan ja pohjukaissuolen tarkastus.

Gelatiini
Eläinten nahasta, kavioista ja luista uutettu proteiini. Se on hienoa, valkoista jauhetta, joka imee kosteutta ja muodostaa geeliä. Sitä käytetään ruuassa ja lääkkeissä sekä avanteiden ihonsuojissa.

Granulooma
Termi, jolla kuvataan avanteessa tai sitä ympäröivässä ihossa ilmenevää pientä punertavaa kohoumaa/nystyä. Sen syynä on tavallisesti paikallinen ihoärsytys, jonka aiheuttajia voivat olla avannetuotteet, ompeleet ja/tai sisällön vuotaminen.

Esofagus
Katso ruokatorvi.

Maha
Katso maha-suolikanava.

Peräpukamat
Peräpukamat ovat peräaukkokanavan verisuonityynykkeiden laajentumia ja siirtymiä. Nämä tyynykkeet auttavat normaalisti pitämään peräaukkokanavan ylä- ja alaosan tiiviinä ja ylläpitämään pidätyskykyä. Syynä voi olla ummetus, ponnistelu tai raskaus. Oireita ovat verenvuoto ja epämukavuuden tunne.

Hartmannin leikkaus
Toimenpide, jossa distaalisen paksusuolen sairas osa poistetaan kirurgisesti. Proksimaalinen osa laskevasta koolonista tai sigmasuolesta johdetaan vatsalle, jossa se muodostaa paksusuoliavanteen pään. Peräsuolen jäljelle jäävä osa ommellaan tai niitataan kokoon ja jätetään paikalleen. Paksusuoliavanne voi olla pysyvä tai väliaikainen. Toimenpiteen tavallisimpia syitä ovat komplisoitunut divertikuloosi sekä paksu- tai peräsuolen syöpä.

Hemikolektomia
Katso kolektomia.

Tyrä (parastomaalinen tyrä)
Lihaskerroksen heikko kohta, jonka läpi sisäelimet pääsevät työntymään. Parastomaalinen tyrä ilmenee avannetta ympäröivänä pullistumana. Pullistuman kohdalla suolenmutkat ovat työntyneet avannetta ympäröivän sidekudoksen läpi ihonalaiseen kudokseen saakka. Syynä voi olla leikkaustekniikka, lihasten heikkous tai yskiminen/ponnistelu.

Parastomaalinen tyrämuodostelma on tyypillinen komplikaatio, joka voi ilmetä useita viikkoja, kuukausia tai vuosia avanneleikkauksen jälkeen

Potilas tuntee usein olonsa epämukavaksi, hänellä on vaikeuksia avannetuotteiden/vaatteiden kanssa ja hän voi kokea tyrän ulkonäön hyvin kiusalliseksi.

Mahdollisia toimenpiteitä ovat sopivan vatsan tuen käyttö, avannetuotteisiin liittyvä neuvonta ja joskus korjausleikkaus.

Harvinaisena komplikaationa voi olla suolen osan joutuminen puristuksiin. Tällöin potilaalla ilmenee akuutin vatsan kaltaisia oireita (suolitukos, suolen iskemia, vatsakivut, vatsan turpoaminen, oksentelu). Tässä tapauksessa tarvitaan kiireellistä leikkaushoitoa.

Hirschsprungin tauti
Sairauden taustalla on autonomisten gangliosolujen (hermosolujen) puuttuminen paksusuolesta. Tämä estää peristaltiikan kyseisessä maha-suolikanavan osassa (joka kouristuu). Noin 75 prosentilla potilaista hermosolupuutos ilmenee peräsuolesta sigmasuoleen ulottuvalla alueella (lyhyen segmentin puutos), ja noin 10 prosentilla se ulottuu koko paksusuolen alueelle (pitkän segmentin puutos). Yleensä sairaus todetaan pian syntymän jälkeen (80 prosentissa tapauksista), kun mekoniumin poistuminen viivästyy tai ei onnistu lainkaan. Pikkulapsilla oireina ovat tavallisesti vatsan turpoaminen ja oksentelu. Tällöin tarvitaan suolitukosta lievittävää leikkaushoitoa. Sairaudesta kärsiville pikkulapsille on tehtävä väliaikainen avanne, minkä jälkeen tehdään toinen leikkaus muutamaa kuukautta myöhemmin. Siinä suolen kouristunut (aganglionaarinen) osa poistetaan ja terve suoli yhdistetään peräaukkoon.

Lapsilla, joilla on todettu lyhyen segmentin puutos, ennuste on hyvä. Pitkän segmentin puutos (hermosolujen puuttuminen kokonaan paksusuolesta) edellyttää todennäköisemmin pitkäaikaisempaa ohutsuoliavannetta lapsen kehityksen mukaan.

Hirschprungin taudin esiintyvyys elävänä syntyneillä lapsilla on 1:5 000. Sairaus on yleisempi miehillä kuin naisilla suhteessa 4:1.

Histologia
Solujen ja kudosten rakenteiden tutkiminen mikroskoopilla diagnoosin määrittämistä varten.

HNPCC (perinnöllinen ei-polypoottinen paksusuolisyöpä)
Vallitsevasti periytyvä geneettinen poikkeama, joka lisää peräsuoli- ja paksusuolisyövän riskiä. Yhteensä 80 % HNPCC-tapauksista on vaarassa sairastua syöpään.

Hydrokolloidi
Hydro tarkoittaa vettä ja kolloidi tai kolloidinen liuosta, jossa hiukkaset ovat jakautuneet tasaisesti veteen. Kyseessä on synteettinen karboksimetyyliselluloosa, joka on sitoutunut kopolymeereihin, gelatiiniin, pektiiniin ja/tai puuvillaan. Hiukkaset imevät vettä, jolloin muodostuu geeliä. Hydrokolloideja käytetään lääke-, kosmetiikka- ja kemianteollisuuden sovelluksissa. Hydrokolloidit ovat avanteiden ihonsuojalevyjen keskeinen ainesosa.

Virtsadiversio
(virtsa-avanne / Brickerin rakko)
Katso virtsa-avanne.

Ileoanaalinen pussi
(ileoanaalinen säiliö, ileumsäiliö (IPAA), restoratiivinen proktokolektomia)
Vapaavalintainen kirurginen toimenpide, joka on tarkoitettu etenkin potilaille, joilla on todettu haavainen koliitti tai suvuittainen adenomatoottinen polyyppitauti. Toimenpiteessä paksu- ja peräsuoli poistetaan, ja tilalle rakennetaan suolisäiliö/pussi ohutsuolen distaalisesta osasta. Pussin muoto vaihtelee kirurgin päätöksen mukaan. Tavallisimmat vaihtoehdot ovat J-pussi ja W-pussi. Pussi liitetään/anastomoidaan kiinni peräaukkoon suolen jatkuvan toiminnan palauttamista varten. Leikkauksen jälkeistä vuotoa voidaan lievittää tekemällä potilaalle tarvittaessa väliaikainen ohutsuolen lenkkiavanne.

Ileoanaalisen pussin toiminta
Kun pussi on rakennettu ja suolen toiminta saatu jatkumaan, pussin tyhjennyskertojen lukumäärä vaihtelee henkilöstä toiseen. Keskimäärin suoli/pussi tyhjenee yhteensä neljästä kahdeksaan kertaa 24 tunnin aikavälillä. Ulostamiskertojen väli on tiheämpi ensimmäisten kuukausien aikana, kunnes ileumsäiliö on sopeutunut uuteen toimintaansa. Potilas tarvitsee usein ripulilääkitystä, joka auttaa pitämään ulosteen hallinnassa.

Koska uloste poistuu suoraan ohutsuolesta, ihoärsytys ja aristava tunne peräaukon alueella ovat hyvin tavallisia ongelmia. Tästä syystä peräaukon alue on pestävä jokaisen pussin evakuaation jälkeen. Ihoärsytystä voidaan ehkäistä myös käyttämällä alueelle ihonsuojavoiteita.

Ileosekaaliläppä
Ileosekaaliläppä on yksisuuntainen läppä, joka sijaitsee ohut- ja paksusuolen liittymäkohdassa. Se säätelee ohutsuolen sisällön tyhjenemistä paksusuoleen ja estää sisältöä virtaamasta takaisin ohutsuoleen.

Ohutsuoliavanne (ileostooma)
Ohutsuoliavanne on ohutsuoleen sykkyräsuolen (ileumin) alueelle kirurgisesti tehty aukko. Useimmiten kirurgi käyttää avanteen rakentamiseen sykkyräsuolen loppuosaa (terminaalista ileumia). Sykkyräsuoli johdetaan vatsanpeitteiden läpi ja käännetään niin, että siitä muodostuu piippu, joka ommellaan kiinni ihoon. Ulosteen tuotto/koostumus vaihtelee sen mukaan, missä ohutsuolen kohdassa avanne sijaitsee. Avannepussia käytetään ulosteen keräämiseen. Avanteessa ei ole hermopäätteitä. Siksi avanteen mahdolliset vauriot ovat kivuttomia mutta haitallisia. Vaurioita voi aiheuttaa esimerkiksi huonosti istuva avannesidostuote.

Ohutsuoliavanteen tukos
Ohutsuoliavanne voi lakata toimimasta, jos se tukkeutuu esimerkiksi yhteenkasvettumien tai sulamattoman ruuan vuoksi. Potilaalle voi aiheutua vatsakipuja, vatsan turpoamista, pahoinvointia ja oksentelua. Ulostetta poistuu avanteen kautta hyvin vähän tai ei lainkaan. Hoitokeinoina ovat ainoastaan nesteet, rentoutuminen ja vatsan hieronta. Ruuan aiheuttama tukos lievittyy usein itsestään, mutta jos oireet jatkuvat, potilas on ehkä otettava sairaalaan, jossa hänelle voidaan antaa konservatiivista hoitoa tai leikkaushoitoa.

Ohutsuoliavanteen toiminta
Yleensä ohutsuoliavanne alkaa toimia 48–72 tunnin kuluttua leikkauksesta. Aluksi uloste on tavallisesti jähmeää, vihreää ja kiiltävää. Ulosteen tulo ei välttämättä tarkoita, että peristaltiikka on alkanut jälleen toimia. Se voi olla myös ohutsuolen distaaliseen osaan kertynyttä nestettä. Kun peristaltiikka alkaa taas toimia, potilaan avanteen ulostevirta voi olla jonkin aikaa hyvin runsasta.

Tätä kutsutaan usein sopeutumisvaiheeksi. Tässä vaiheessa ulostetta voi poistua enemmän kuin 1 000 ml vuorokaudessa. Runsaan määrän fysiologisena syynä on, että potilaalta puuttuu paksusuolen imeytymispinta sekä ulostevirtaa tavallisesti viivyttävä ileosekaaliläpän vaikutus. On erittäin tärkeää tarkkailla potilasta (ja etenkin tämän neste- ja elektrolyyttitasapainoa) tämän vaiheen aikana.

Ohutsuolen proksimaalisen osan kyky imeä nesteitä kasvaa, kun leikkauksesta on kulunut joitakin päiviä tai viikkoja. . Ulostemäärä pienenee vähitellen ja uloste paksunee niin, että se vastaa koostumukseltaan hammastahnaa. Vaihtelua voi esiintyä nautitun ruuan ja juoman mukaan. . Sopeutumisvaiheen jälkeen ohutsuoliavanteen kautta poistuva määrä vähenee 500–800 millilitraan 24 tunnin aikavälillä. Ohutsuoliavanne toimii säännöllisin väliajoin päivän aikana. Ohutsuoliavanteen kautta poistuva uloste sisältää entsyymejä, jotka voivat aiheuttaa hiertymiä ja arkuutta, jos ne pääsevät kosketuksiin avannetta ympäröivän ihon kanssa.

Sykkyräsuoli
Ohutsuolen loppupää ja pisin osa. Sykkyräsuolen pituus on noin 4 m, ja se ulottuu tyhjäsuolesta (ohutsuolen keskiosasta) ileosekaaliläppään, jossa se yhdistyy paksusuoleen.

Kyseessä on se suolen osa, josta nesteet, ravintoaineet ja B12-vitamiini imeytyvät ja josta noin 90 % konjugoituneista sappisuoloista imeytyy takaisin elimistöön. Sykkyräsuolen toiminnan häiriöt aiheuttavat imeytymisongelmia ja B12-vitamiinin puutosta . Ripulin aiheuttama nestetasapainon heikentyminen on seurausta imeytymishäiriöistä ja sappisuolojen kulkeutumisesta paksusuoleen, jossa ne estävät veden imeytymistä.

Suolentukkeuma (ileus)
Katso suolilama.

Peräaukon umpeuma (anaaliatresia)
Tila, jossa vastasyntyneen lapsen peräaukko on väärässä paikassa tai huonosti muotoutunut. Peräaukon umpeuman esiintyvyys on 1:4 000 vastasyntyneestä, mutta sen syy on tuntematon. Näillä pikkulapsilla voi olla myös muita epämuodostumia, kuten fisteleitä (pojilla rektovesikaalisia ja tytöillä rektovestibulaarisia fisteleitä). Muitakin synnynnäisiä vammoja, kuten selkärankavaurioita, sydämen epämuodostumia ja ruokatorviatresiaa, esiintyy usein tämän tilan yhteydessä. Munuais- ja virtsarakkovaivojen esiintyvyys on sitä suurempi, mitä vaikeammasta peräaukon umpeumasta on kyse: lievissä vammoissa esiintyvyys on 5–20% ja vaikeissa jopa 60–90 %.

Jos vastasyntyneellä on peräaukon umpeuma, hänelle on muodostettava peräaukko kirurgisesti, jotta uloste pääsee poistumaan. Tällöin on tehtävä aluksi avanne ja sen jälkeen rekonstruktiivinen leikkaus myöhempänä ajankohtana vamman vaikeusasteen mukaan.

Dyspepsia
Ruoansulatuselimistössä ilmenevä epämukavuuden tunne tai kipu on erilaista eri ihmisillä. Taustatekijöinä ovat ravinnon lisäksi fyysiset ja psyykkiset olosuhteet. Tätä vaivaa kutsutaan myös närästykseksi.

Infektio
Elimistöä vastaan voivat hyökätä useat eri tekijät (kuten bakteerit, sienet, alkueläimet, virukset ja loiset), jolloin elimistö reagoi niihin tai niiden erittämiin myrkkyihin. Infektiot ovat piileviä, kunnes ne alkavat vaikuttaa terveyteen. Tällöin ne muuttuvat infektio-/tartuntataudeiksi. Infektiot voivat olla paikallisia (kuten märkäpesäkkeet), ne voivat rajoittua yhteen elinjärjestelmään (kuten keuhkotulehdus) tai ne voivat olla yleisinfektioita (kuten sepsis). Taudinaiheuttajat voivat päästä elimistöön hengityksen, ruuan, juoman, ulosteen tai haavojen kautta. Elimistö reagoi kasvattamalla valkosolujen määrää, lisäämällä vasta-aineiden tai antitoksiinien tuotantoa ja usein myös nostamalla lämpötilaa.

Tulehdus
Elimistön reaktio infektioon, ärsytykseen tai muihin vaurioihin. Oireita ovat punoitus, lämpö, turvotus, kipu ja toiminnan heikentyminen.

Tulehduksellinen suolistosairaus
Tulehduksellisia suolistosairauksia käytetään yleisterminä kahdelle sairaudelle, jotka ovat Crohnin tauti ja haavainen koliitti. Näiden sairauksien varmoja syitä ei tunneta, niiden etiologia on epävarma ja niitä esiintyy tavallisimmin nuorilla ihmisillä. Tyypillisiä oireita ovat vatsakivut, laihtuminen, ripuli, limaiset ulosteet ja anoreksia. Tulehduksellisille suolistosairauksille on tyypillistä oireiden lievittyminen ja uusiutuminen. Useimmat tapaukset hoidetaan konservatiivisin keinoin, mutta joissakin tapauksissa tarvitaan lopulta myös leikkaushoitoa.

Crohnin tauti ilmenee jossakin maha-suolikanavan osassa (suusta peräaukkoon), ja se voi ulottua kaikkiin suolen seinämän kerroksiin. Se ilmenee akuuttina tai kroonisena tulehduksena, joka aiheuttaa haavaumia, fisteleitä, märkäpesäkkeitä ja kuroumia. Oireita voi ilmetä suolen erillisissä osissa (erillisinä leesioina) ja sekä paksu- että ohutsuolessa. Tyypillisimmin sairaus ilmenee sykkyräsuolen loppuosassa ja nousevassa koolonissa. Tupakoinnin on todettu olevan riskitekijä Crohnin taudin uusiutuvuuden kannalta. Lääkehoidolla ja leikkaushoidolla voidaan lievittää oireita, mutta toistaiseksi sairauteen ei ole parannuskeinoa.

Haavainen koliitti rajoittuu paksu- ja peräsuoleen. Usein haavainen koliitti alkaa peräsuolesta ja leviää etenemällä proksimaalisesti viereisiin kudoksiin. Tulehdus aiheuttaa veristä ripulia, pakottavaa ulostamistarvetta ja ulostamistarpeen tihentymistä. Jos leikkaus on tarpeen, vaihtoehtona voi olla restoratiivinen toimenpide, kuten ileoanaalinen pussi.

Sisäinen pussi
Kirurgisesti potilaan sisään rakennettu pussi/säiliö, joka mahdollistaa ulosteen evakuaation/eliminaation eli poistumisen. .

Suolistobakteerit
Suolistossa ja etenkin paksusuolessa on miljoonittain (yli 400 eri lajiin kuuluvia) hyödyllisiä bakteereja, jotka edistävät ruoansulatusta ja ylläpitävät suoliston toimintaa. Paksusuolen anaerobisten bakteerien tehtävänä on lahottaa jäljellä olevat proteiinit ja sulamattomat jäänteet. Tämä bakteerien toiminta aiheuttaa myös suolistokaasujen muodostumista.

(Tavanomaisia bakteereja ovat Escherichia coli, Enterobacter aerogenes, Clostridium perfigens ja Lactobacillus bifidus.)

Suolistokaasut
Katso ilmavaivat.

Suolistoeritteet
Ruoansulatusprosesseissa tarvittavia eritteitä. Tärkein ominaisuus on suuri ruoansulatusentsyymien pitoisuus. Eritteet kulkeutuvat pohjukaissuoleen haimasta, maksasta ja vatsaontelon seinämän rauhasista.

Haimaeritteiden bikarbonaattipitoisuus on korkea, joten niiden pH-arvo on emäksinen (ne neutraloivat mahalaukkuun saapuvia happoja). Haiman erittämiä ruoansulatusentsyymejä ovat trypsiini (joka hajottaa proteiineja), amylaasi (joka hajottaa tärkkelystä) ja lipaasi (joka hajottaa rasvaa).

Sappea erittää maksa, ja se varastoituu sappirakkoon. Se sisältää sappisuoloja, kolesterolia ja lesitiiniä (joka emulgoi rasvaa). Suolirauhasten eritteet koostuvat pohjukaissuolta suolahapolta suojaavasta limasta, hormoneista, elektrolyyteistä ja entsyymeistä.

Suoli
Mahalaukusta peräaukkoon ulottuva ruoansulatuskanavan osa.

Suolentuppeuma
Tila, jossa jokin suolen osa työntyy itsensä sisään. Kliinisiä oireita (koliikkikivut ja punainen, hyytelömäinen uloste), lääkärintarkastusta ja röntgentutkimusta käytetään apuna tämän tilan diagnosoinnissa. Tila voi ilmetä missä tahansa iässä, mutta yli 60 prosentissa tapauksista se todetaan neljän vuoden sisällä syntymästä.

Huuhtelu
Menetelmä, jossa suoli puhdistetaan ruiskuttamalla vettä avanteeseen/peräsuoleen. Käytössä on kaksi eri huuhtelutyyppiä: antegradinen suolenhuuhtelu ja koolonin huuhtelu.

Ärtyvän paksusuolen oireyhtymä
Yleinen oireyhtymä, jonka oireita ovat lihaskouristukset, vatsakivut, kaasun muodostus ja epäsäännöllinen suolen toiminta. Oireyhtymän syy on tuntematon, mutta se esiintyy usein samanaikaisesti stressin tai ahdistuksen kanssa tai vaikean suolistoinfektion jälkeen. Potilasta tutkittaessa ei havaita mitään rakenteellista sairautta.

Iskemia
Tietyn alueen huono verenvirtaus, jonka aiheuttajana on kyseiselle alueelle verta kuljettavan verisuonen tukkeutuminen (esimerkiksi iskeeminen/nekroottinen avanne).

Tyhjäsuoliavanne (jejunostooma)
Tyhjäsuoliavanne on kirurgisesti tyhjäsuoleen tehty aukko, jonka kohdalta suoli johdetaan vatsanpeitteiden läpi ja ommellaan kiinni ihoon. Tällainen avanne on suhteellisen harvinainen ratkaisu, joka voi kuitenkin olla tarpeen, jos potilaalla on laaja-alainen Crohnin tauti tai iskemia. Tällaisen avanteen kanssa on käytettävä suurikokoista avannesidosta.

Tyhjäsuoliavanteen toiminta
Tyhjäsuoliavanne alkaa tavallisesti toimia suoraan. Uloste on hyvin vetistä, ja sitä on runsaasti (4–12 litraa 24 tunnin aikavälillä), joten potilas tarvitsee lisäksi parenteraalista ravitsemusta. Syynä on, että normaalisti sykkyräsuolessa tapahtuva ruoansulatukseen kuuluva imeytyminen ei ole mahdollista.

Tyhjäsuoli
Ohutsuolen keskimmäinen osa, joka ulottuu pohjukaissuolesta sykkyräsuoleen. Sen pituus on noin kolme metriä. Tyhjäsuoli on ravintoaineiden keskeisin imeytymiselin.

Useimmat rasvat, proteiinit ja vitamiinit imeytyvät tyhjäsuolesta, kuten myös jäljellä olevat hiilihydraatit, jotka eivät ole vielä imeytyneet mahalaukusta tai pohjukaissuolesta. Tyhjäsuoli erittää noin 3–3,5 l suolinestettä 24 tunnin aikavälillä.

Karaijakumi
Intiassa tuotettava, sterculia urens -puusta saatava polysakkaridi. Karaijakumilla on erityinen puskuroiva vaikutus, joka pitää ihon pH-arvon hieman happamana (välillä 4,5–4,7). Erinomaisen veden pidätyskykynsä vuoksi sitä käytetään parantamaan jäätelön, makkaran ja leivän koostumusta. Avannehoidossa sitä käytetään myös aktiivisena ainesosana karaijasta valmistettavassa pastassa ja ihonsuojatuotteissa. .

Munuaiset
Katso virtsatiet.

Kockin pussi (pidätyskykyinen ohutsuoliavanne)
Kirurgisesti rakennettava sisäinen pussi/säiliö. Sisäinen pussi toimii varastointipaikkana ulosteelle, jolloin pysyvää avannesidosta ei tarvita. Kun potilaalle on tehty panproktokolektomia, pussi rakennetaan käyttämällä noin 45 cm:n mittaista palaa sykkyräsuolen distaalisesta osasta. Tämän jälkeen rakennetaan poistokanava, johon tehdään sykkyräsuolen loppuosan avulla nipallinen läppä. . Läpän tehtävänä on toimia pidätysmekanismina. Poistokanava kulkee vatsanpeitteiden läpi iholle, johon muodostuu pieni, litteä avanne. Pussi tyhjennetään viemällä katetri avanteen kautta pussiin. Katetri avaa nipallisen läpän ja käynnistää evakuaation.

Vaikka varsinaista avannesidosta ei tarvita, avannesuojan tai suojaavan sidoksen käyttö voi olla tarpeen avanteesta vuotavan liman imeyttämistä varten. Kockin pussia ei pidetä ensisijaisena leikkausvaihtoehtona, kun potilaalle harkitaan sisäistä ulostesäiliötä (katso ileoanaalinen pussi). Sitä voidaan kuitenkin tarjota potilaille, joiden peräaukon sulkijalihakset on poistettu.

Kockin pussi (pidätyskykyinen virtsa-avanne)
Kockin menetelmään perustuva virtsasäiliö:

Kyseessä on Kockin pidätyskykyisestä ohutsuoliavanteesta kehitetty muunnos. Säiliö sijaitsee vatsaontelossa, ja sen rakentamiseen käytetään 60–80 cm:n mittaista sykkyräsuolen palaa. Pussissa on tuppeutunut läppä, joka toimii avanteen pidätysmekanismina. Lisäksi rakennetaan toinen nipallinen läppä sykkyräsuolen ja liitettyjen virtsanjohtimien toiseen päähän. Sen tehtävänä on estää takaisinvirtaus virtsanjohtimiin.

(Avanteen) repeämä
Termillä tarkoitetaan avanteen hankautumista/repeämistä halki. Yleensä syynä on avannetuotteen aiheuttama kitka tai mahdollisesti avanteeseen kohdistuva vamma. Usein repeämä ilmenee keltavalkoisena, viivan muotoisena värjäytymänä avanteen limakalvossa.

Vaurio voi olla niin vakava, että se lävistää alla olevat vatsanpeitteet ja aiheuttaa fistelien muodostumista niihin. Yleensä vaurio on kuitenkin pinnallinen. Koska avanteessa ei ole hermopäätteitä, potilas ei voi tuntea kipua.

Laparoskopia
Tutkimus tai kirurginen toimenpide, jossa tietynlainen endoskooppi (eli laparoskooppi) viedään vatsanpeitteiden läpi pienten viiltojen kautta. Tämä tähystystoimenpide tehdään video-ohjattuna, mikä vähentää vaurioita ja leikkauksenjälkeistä kipua sekä lyhentää sairaalahoitojaksoa. Samalla menetelmällä voidaan tehdä useita erilaisia kirurgisia toimenpiteitä (kolektomia, avanteen teko, ACE-toimenpide) erilaisissa niihin erikoistuneissa laitoksissa.

Laparotomia
Vatsanpeitteiden läpi tehtävä kirurginen viilto, jota käytetään kiireellisissä tutkimusleikkauksissa ja valinnaisissa paksu- ja peräsuoleen kohdistuvissa toimenpiteissä.

Paksusuoli
Paksusuoli alkaa ileosekaaliläpästä ja päättyy peräaukkoon. Sen pituus on noin 1,5 metriä. Sen päätehtäviä ovat nesteiden ja elektrolyyttien imeytyminen, sykkyräsuolen loppuosasta saapuvan suolensisällön sekoittaminen matkalla kohti peräaukkoa, ulosteen varastointi ja ulostaminen. Lisäksi paksusuoli tuottaa ulosteen kulkua helpottavaa limaa, ja sen sisällä elää bakteereja, jotka hajottavat monimutkaisia hiilihydraatteja ja mahdollistavat B- ja K-vitamiinien synteesin.

Maksa
Maksa on kehon suurin elin, joka voi painaa jopa 2 kg. Sillä on tärkeä rooli ruoansulatuksessa. Maksa on väriltään punainen ja sijaitsee vatsaontelossa yläoikealla heti pallean alapuolella. Maksaan virtaa verta sekä maksavaltimoista että porttilaskimoista, ja se lähettää veren eteenpäin verenkierrossa maksalaskimoiden kautta.

Se on monimutkainen elin, jossa tapahtuu useita aineenvaihduntaan liittyviä prosesseja ja ruoansulatukseen liittyviä toimintoja. Maksan tehtäviin kuuluvat sapen muodostus sekä hiilihydraattien, proteiinien, rasvojen, steroidien ja mineraalien aineenvaihdunta, vitamiinien varastointi, koagulaatio ja myrkkyjen tuhoaminen. Lisäksi maksa muuttaa sokereita glykogeeneiksi, jotka varastoituvat maksaan, kunnes niitä tarvitaan.

Sapen muodostaminen ja erittäminen ovat jatkuvia, maksassa tapahtuvia prosesseja. Maksan solut muodostavat sappisuoloja, jotka muodostavat suurimman osan erittyvästä sapesta. Sappisuolojen tehtävänä on ennen kaikkea emulgoida rasvoja hyvin pieniksi pisaroiksi. Tämä helpottaa ruoansulatusta ja edistää rasvojen (kolesterolin ja rasvahappojen) imeytymistä suolen limakalvon läpi. Noin 94 % sappisuoloista imeytyy takaisin elimistöön sykkyräsuolen loppuosasta. Imeytyneet suolat palaavat takaisin maksaan porttiverenkierron kautta. Päivittäin sappea muodostuu keskimäärin 600–1 000 ml.

Paksusuolen lenkkiavanne (lenkkikolostooma)
Paksusuoleen tehdään lenkkiavanne tavallisesti poikittaiseen kooloniin (oikeanpuoleiseen yläneljännekseen) tai sigmasuoleen (vasemman suoliluun kuoppaan).

Ohutsuolen lenkkiavanne (lenkki-ileostooma)
Ohutsuoleen tehdään lenkkiavanne tavallisesti sykkyräsuolen loppuosaan (oikean suoliluun kuoppaan ).

Lenkkiavanne
Suolenmutka johdetaan vatsanpeitteisiin kirurgisesti tehdyn aukon läpi. Näin ulostevirta saadaan johdettua pois sairaasta, vammautuneesta tai tukkeutuneesta suolesta tai anastomoosikohdasta.

Suolta ei leikata poikki avannetta rakennettaessa, vaan siihen tehdään etupinnan suuntainen viilto. Avatut reunat käännetään ulos- ja sisäänpäin ja ommellaan kiinni ihoon. Avanteessa on kaksi erillistä aukkoa: proksimaalinen toimiva aukko ja distaalinen toimimaton aukko, joka on edelleen kiinni suolen leikkaamattomassa takaseinämässä.

Joissakin tapauksissa lenkkiavanne voidaan tukea paikalleen muovisella, kumisella tai lasisella sillalla/sauvalla. Silta/sauva estää avannetta vetäytymästä sisäänpäin ja pitää sen paikallaan. Sitä käytetään, kunnes leikkauksesta on kulunut 5–10 vuorokautta.

Lenkkiavanteen rakenteen vuoksi ulostetta saattaa joskus tulvia toimivasta proksimaalisesta aukosta ja päätyä toimimattomaan distaaliseen aukkoon. Yleensä tästä ei tarvitse huolestua, mutta asia on selitettävä potilaalle huolellisesti.

Lenkkiavanne voi olla väliaikainen tai pysyvä. Lenkkiavanne voidaan tehdä osana laajempaa toimenpidettä (laparotomiaa) tai pientä kirurgista toimenpidettä (laparoskopiaa). 

Maseraatio
Avannetta ympäröivän ihon kuoriutuminen ja muuttuminen kosteaksi.

Maligniteetti (pahanlaatuinen muutos)
Vaihtoehtoinen nimitys syövälle.

Mekonium
Sikiön tai vastasyntyneen ensimmäinen uloste.

Mekoniumileus
Vastasyntyneen lapsen kyvyttömyys ulostaa eli poistaa mekoniumia normaalisti. Tilan seurauksena voi olla suolen tukkeutuminen tai puhkeaminen sekä vatsakalvotulehdus, ja lopulta voidaan tarvita leikkaushoitoa.

Megakoolon
Termi, jolla kuvataan useita tiloja, joissa koolon on huomattavasti laajentunut, kuten Hirschsprungin tautia ja/tai tulehduksellisia suolistosairauksia. Hoitamattomana tila voi altistaa suolen puhkeamiselle.

Suolilieve
Kaksinkertainen vatsakalvokerros, joka ympäröi suurinta osaa ohutsuolesta ja kiinnittää sen vatsaontelon takaseinämään. Suoliliepeessä on verisuonia ja hermosäikeitä, jotka kulkevat ohutsuoleen ja tuovat sinne verta ja ravintoa.

Etäpesäkkeet (sekundaarikasvaimet)
Syöpäsolujen leviäminen alkuperäisen sijaintinsa ulkopuolelle. Pahanlaatuisen primaarikasvaimen solut voivat päästä tunkeutumaan verenkiertoon tai imunestekiertoon ja siirtyä sitä kautta uuteen paikkaan, johon ne muodostavat sekundaarikasvaimen.

Paksu- tai peräsuolen syöpä lähettää etäpesäkkeitä tavallisimmin maksaan. Rakkosyöpä lähettää etäpesäkkeitä tavallisimmin eturauhaseen, kohtuun, virtsanjohtimiin ja peräsuoleen.

Mini-avannesuoja
Katso avannesuoja.

Mitrofanoff-leikkaus
Toimenpide on saanut nimensä tohtori Paul Mitrofanoffilta, joka kiinnitti vuonna 1980 ensimmäisenä maailmassa umpilisäkkeen virtsarakkoon käyttämällä antirefluksiventtiiliä.

Mitrofanoff-leikkaus koostuu viidestä osasta:

  1. Iholle johdetaan pieni putki (tavallisesti umpilisäke), ja siitä tehdään avanne, jonka kautta potilas voi katetroida itsensä.
  2. Virtsarakon ja implantoidun putken välille rakennetaan kirurgisesti läppäventtiiliksi kutsuttu liitoskappale, joka estää virtsaa vuotamasta ulos.
  3. Näin saadaan rakennettua matalapaineinen säiliö, jossa on riittävästi tilaa, jotta potilaan katetrointien aikaväli tuntuu sosiaalisesta näkökulmasta arvioituna luonnolliselta.
  4. Jotta munuaiset olisivat suojassa korkealla paineella tapahtuvalta virtsan takaisinvirtaukselta, virtsanjohtimet kiinnitetään virtsarakkoon antirefluksiventtiilitekniikan avulla.
  5. Säiliö tyhjennetään säännöllisesti toistokatetroinnilla, jonka voi tehdä potilas itse tai hoitaja.

Magneettikuvaus (MRI tai MK)
Edistynyt kuvantamismenetelmä, jolla kehosta voidaan muodostaa yksityiskohtaisia poikkileikkauskuvia. Menetelmää käytetään usein peräsuolisyövän kuvantamisessa ja hoidon suunnittelussa.

Limakalvo-iholiitos
Avannetta rakennettaessa suolen (limakalvon) ja ihon välille ommeltu liitos.

Mukoosa
Katso limakalvo.

Limaneritys
Limaa erittyy luonnollisesti avanteen pinnalle tai virtsaan virtsadiversion rakentamisen jälkeen. Peräsuolesta voi vuotaa vaihtelevia määriä limaa paksusuolen toiminnan lopettaneen leikkauksen (kuten anteriorisen resektion / Hartmannin leikkauksen) seurauksena tai limafistelin erittämänä. Määrän lisääntyminen voi olla elimistön reaktio aktiiviseen suolistosairauteen (kuten syöpään tai tulehdukselliseen suolistosairauteen). Eritteen koostumus voi vaihdella paksusta ja kellertävästä aineesta kristallinkirkkaaseen nesteeseen.

Limafisteli
Suolistoleikkauksen aikana molemmat suolen päät johdetaan ulos, jos primaarisen anastomoosin muodostamiselle on olemassa vasta-aiheita tai se on kirurgisesti mahdotonta. Proksimaalisesta päästä tehdään toimiva avanne, jonka kautta uloste pääsee kulkemaan. . Suolen distaalinen pää johdetaan vatsanpeitteiden läpi, ja siitä tehdään toimimaton avanne, jota kutsutaan myös limafisteliksi. Toimenpide voi kohdistua joko paksu- tai ohutsuoleen.

Limafisteli voi sijaita proksimaalisen avanteen vieressä, vatsan ompelulinjan kohdalla tai missä tahansa muualla vatsassa. Sen kautta erittyy limaa, seroosia nestettä ja jäljelle jäänyttä ulostetta. Limafisteli voi olla pysyvä tai väliaikainen, ja sen kanssa on käytettävä avannesuojaa tai pientä suojaavaa sidosta.

Limakalvo
Maha-suolikanavaa verhoava limaa erittävä kalvo.

Lima
Liman tuotanto on luonnollista, ja sitä erittyy suolenseinämää reunustavista rauhasista. Sen tehtävänä on toimia väliaineena ja voidella ulosteen kulkukanavaa. Tavallisesti se on kirkasta ja viskoosista nestettä, joka voi sisältää entsyymejä ja jolla on suojaavia ominaisuuksia. Tuotettava määrä kasvaa, jos elimistössä on tulehdusta ja/tai jokin infektio.

Pahoinvointi
Tarve tai halu oksentaa. Usein se ilmenee aaltomaisena tunteena nielun takaosassa, keskiylävatsassa ja vatsan alueella. Pahoinvoinnin hoidossa keskitytään pääasiassa syyn korjaamiseen tai minimointiin.

Nekroosi
Katso avanteen nekroosi.

Nekrotisoiva enterokoliitti
Keskosilla ilmenevä tila, joka aiheuttaa nekroosia, gangreenia ja äärimmäisissä tapauksissa kuoleman. Vastasyntyneille, joilla esiintyy tukokseen viittaavia oireita, on tehtävä kiireellisesti laparotomia, jossa voidaan tunnistaa ja poistaa nekroottinen suolen osa. Seurauksena on väliaikainen ohutsuoliavanne.

Esiliitännäishoito
Lääkkeiden anto ennen varsinaista hoitoa.

Ruokatorvi
Toiselta nimeltään esofagus. Tämä kanava ulottuu nielusta mahalaukkuun, ja sen pituus on noin 23 cm.

Vatsapaita
Pieni ja iso vatsapaita ovat suoliliepeen osia.

Pieni vatsapaita on suoliliepeen osa, joka kiinnittää mahalaukun pienemmän kaarteen maksaan ja palleaan.

Iso vatsapaita on suoliliepeen osa, joka kiinnittää mahalaukun suuremman kaarteen poikittaiseen kooloniin ja vatsaontelon takaseinämään.

Sen sanotaan myös muistuttavan rasvaista esiliinaa, sillä se roikkuu alaspäin mahalaukun etupuolella, jossa sen kaksoispoimun sisään ja väliin kertyy runsaasti rasvaa.

Avanneleikattu/avannepotilas
Henkilö, jolle on tehty avanne.

Avanne
Kirurgisesti tehty aukko, jonka kautta uloste (paksusuoli- tai ohutsuoliavanne) tai virtsa (virtsa-avanne) pääsee poistumaan. Avanne voi olla väliaikainen tai pysyvä.

Avannepussin litistyminen (pancaking)
Tilanne, jossa uloste jää avanteen yläosaan eikä putoa/siirry pussin pohjalle. Ongelma ilmenee tavallisimmin paksusuoliavanteen hoidossa. Tilanne syntyy, kun pussin suodatin poistaa kaiken ilman pussin sisältä, jolloin pussiin muodostuu alipaine/tyhjiö. Tuotteen alipaine kohdistuu avanteen limakalvoon.

Ongelmasta eroon pääseminen ei ole helppoa, mutta ensisijainen ratkaisu on käyttää suodattimen päällä liimapintaista sidosta, joka voi auttaa vähentämään ongelmatilanteita.

Haima
Kielen muotoinen rauhaselin, joka sijaitsee mahalaukun ala- ja takapuolella. Sen pituus on noin 18 cm ja paino noin 100 g. Haimalla on sekä avoeritykseen että umpieritykseen liittyviä tehtäviä. Haimaeritteiden päivittäinen määrä on keskimäärin 700–1 000 ml.

Avoeritys:
Haimalla on keskeinen rooli ruoansulatuksessa, sillä se erittää haimanestettä, joka kulkeutuu pohjukaissuoleen haimatiehyen kautta. Avoeritystuotteet ovat hajuttomia, värittömiä, vetisiä ja emäksisiä (pH-arvo noin 8,3). Haimanesteen keskeisimmät ainesosat ovat vesi (97 %) ja bikarbonaatti. Se sisältää myös elektrolyyttejä, kuten natriumia ja kaliumia suurina määrinä ja kalsiumia ja kloridia pienempinä määrinä. Lisäksi haimaneste sisältää entsyymejä, jotka osallistuvat rasvojen, proteiinien ja hiilihydraattien hajottamiseen ohutsuolessa.

Umpieritys:
Haimasaarekkeet (Langerhansin saarekkeet) tuottavat umpieritystuotteina insuliinia, glukagonia, somatostatiinia ja polypeptidihormoneja, joilla on tärkeä rooli hiilihydraattiaineenvaihdunnan säätelyssä. . Nämä aineet vapautuvat ympäröiviin hiussuoniin, kulkeutuvat porttilaskimoon ja jakautuvat maksassa sijaitseviin kohdesoluihin, joista ne vapautuvat verenkiertoon.

Panproktokolektomia
Katso kolektomia.

Suolilama (paralyyttinen ileus)
Suolen liikkeiden (peristaltiikan) heikentymiseen viittaava termi. Tämän tilan oireita ovat suoliäänten puuttuminen ja ulostamattomuus. Potilaalla saattaa esiintyä vaihtelevia koliikkikipuja / kouristuksenomaisia kipuja, vatsan turpoamista, pahoinvointia ja suihkumaista oksentelua.

Leikkauksen jälkeen ohutsuolen peristaltiikka palautuu tavallisesti 48 tunnissa ja paksusuolen 72 tunnissa.  Suolitukos voi kuitenkin pitkittyä pitkäkestoisten kirurgisten toimenpiteiden tai laaja-alaisen suolen manipuloinnin jälkeen.

Parastomaalinen
Avanteen viereinen.

Pektiini
Sitruunoista, omenoista, appelsiineista tai viinirypäleistä saatava polysakkaridi. Pektiini imee kosteutta ja muodostaa geeliä, jota käytetään ruoassa, kosmetiikassa ja lääkkeissä sekä avanteiden ihonsuojissa ja pastoissa.

Peristaltiikka
Suolenseinämän lihasten perättäiset, aaltomaiset, tahdosta riippumattomat supistukset. Ne pyörittävät pilkottavia aineita pitkin maha-suolikanavaa.

Peristomaalinen
Välittömästi avannetta ympäröivä alue.

Peristomaaliset komplikaatiot
Katso avanteen komplikaatiot.

Vatsakalvo
Herakalvo, joka verhoaa suurinta osaa vatsaontelosta ja peittää useimpia vatsaontelon elimiä. Se on joustavaa kudosta, joka pitää maha-suolikanavan elimet paikoillaan ja jonka kautta elimiin kulkee hermoja, verisuonia ja imutiehyitä.

Vatsan elimiä peittävää kalvoa kutsutaan sisusmyötäiseksi vatsakalvoksi ja vatsaonteloa verhoavaa kalvoa seinänmyötäiseksi vatsakalvoksi.

Vatsakalvotulehdus (peritoniitti)
Herakalvosta, suoliliepeestä ja vatsapaidoista muodostuvan vatsan kalvon tulehdus. Se luokitellaan joko paikalliseksi tai yleistyneeksi.

Paikalliseksi vatsakalvotulehdukseksi lasketaan suolenseinämän läpi ulottuva tulehdus (esimerkiksi umpilisäketulehdus tai divertikuliitti). Se voi kehittyä yleistyneeksi vatsakalvotulehdukseksi suolen puhkeamisen seurauksena (esimerkiksi umpilisäkkeen/divertikkelin puhkeama). Tällöin kyseessä on henkeä uhkaava tila.

Tavanomaisia oireita ovat kipu, pahoinvointi, kuume, vatsan turpoaminen ja ulostamisvaikeudet tai ilman tyhjennysvaikeudet. Mahdollisia hoitoja ovat antibiootit ja/tai leikkaus.

Peräsuolen aavekipu
Kivun tunne välilihassa. Tuntemuksia voi ilmetä peräsuolen abdominoperineaalisen eksision jälkeen.

Hemorroidit
Katso peräpukamat.

Polyisobuteeni (PIB)
Vettä hylkivä polymeeri, joka on muodoltaan kirkasta/kellertävää ja pehmeää, kumimaista ainetta. Se on hyvin tarttuvaa ja erittäin viskoosista. Se ei ime vettä eikä liukene siihen. PIB sitoo ihonsuojaa / lisää sen sisäistä vahvuutta ja auttaa sitä tarttumaan kuivalle iholle. Sitä käytetään myös purukumissa.

Polyypit (suolistossa)
Pienet suolen sisäiset kasvamat, joiden muoto ja koko vaihtelee. Ne voivat olla litteitä ja varrettomia tai kasvaa limakalvolta ulospäin. Nämä polyypit ovat usein hyvänlaatuisia, mutta niissä voi tapahtua pahanlaatuisia muutoksia pitkällä aikavälillä (5–10 vuotta). Suolistopolyypit ovat yleisempiä keski-iän jälkeen.

Potilaille on suositeltavaa tehdä rutiininomainen kolonoskopia eli paksusuolen tähystys 50 vuoden iässä, jotta mahdolliset polyypit voidaan poistaa ja tutkia mikroskoopilla pahanlaatuisten muutosten varalta. Jos oireita on, niitä voivat olla verenvuoto, kipu ja suolen toiminnan muutokset. Oireet vaihtelevat sen mukaan, missä suolen kohdassa polyypit sijaitsevat ja kuinka suuria ne ovat.

Pussi (ulkoinen)
Termi, jota käytetään kuvaamaan avannetuotetta tai avannesidosta. Sitä käytetään avanteen päällä ulosteen tai virtsan keräämiseen.

Pussin tulehdus (pussiitti)
Ileoanaalisen pussin tulehdusta kuvaava termi. Syy on tuntematon, mutta mahdolliseksi aiheuttajaksi on ehdotettu liiallista bakteerikasvustoa. Tulehdus on yleisempi potilailla, joille on tehty pussi haavaisen koliitin vuoksi, ja sitä esiintyy jopa 20–35 prosentilla potilaista.

Oireita ovat ripuli, verenvuoto, kuume ja yleinen sairauden tunne. Tässä tulehduksessa suun kautta annettavien antibioottien ja steroidien vaste on hyvä. Hyvin harvoissa tapauksissa saatetaan kuitenkin tarvita leikkausta, jossa poistetaan ileoanaalinen pussi ja tehdään pysyvä ohutsuoliavanne.

Prebiootit
Sulamattomat ruuan osat, jotka edistävät suolen toimintaa. Ne stimuloivat tiettyjen paksusuolen bakteerien kasvua: esimerkiksi fruktoosi edistää bifidobakteerien käymisreaktiota.

Premaligniteetti (syöpää edeltävä muutos)
Tila, joka ei ole pahanlaatuinen mutta jonka tiedetään voivan kehittyä pahanlaatuiseksi, jos sitä ei hoideta.

Probiootit
Probiootit ovat eläviä mikro-organismeja, jotka muuttavat suoliston mikroflooraa hyödyllisillä tavoilla: esimerkiksi maitohappobakteerit. Tämä onnistuu vain, jos probiootit tulevat syödyiksi elävinä, selviytyvät mahalaukun tuottamista hapoista ja ovat eläviä myös poistuessaan.

Proctalgia fugax
Peräsuolessa/peräaukossa tuntuva vaikea-asteinen ja pistävä kipu. Vaiva on yleisempi miehillä kuin naisilla.

Peräsuolitulehdus (proktiitti)
Peräsuolitulehdus on peräsuolen limakalvon tulehdus, jota esiintyy tavallisesti haavaisen koliitin yhteydessä. Peräsuolitulehdus voi olla yhteydessä myös kampylo-, Shigella- ja Salmonella-bakteerien aiheuttamaan infektioon tai sukupuoliteitse tarttuviin infektioihin. Säteilyn aiheuttama peräsuolitulehdus on lantion alueelle annetun sädehoidon tyypillisin komplikaatio, joka ilmenee usein vasta vuosia hoidon jälkeen. Vaikean peräsuolitulehduksen oireita ovat runsas vetinen ripuli, verenvuoto ja ulostamispakko.

Proktokolektomia
Katso kolektomia.

Proktologia
Lääketieteen erikoisala, joka keskittyy peräsuolen ja peräaukon sairauksien diagnosointiin ja hoitoon.

Prolapsi (peräsuolen esiinluiskahdus)
Tila, jossa peräsuoli luiskahtaa ulos peräaukosta. Tavallisesti syynä on tukikudosten heikentyminen. Leikkaushoito saattaa olla tarpeen vaikeusasteen mukaan.

Proksimaalinen
Viitepisteen yläpuolinen (paksusuolen sijainti on proksimaalinen peräsuoleen nähden). Termiä käytetään esimerkiksi lenkkiavanteiden yhteydessä. Distaalinen pää on peräaukon puolella ja proksimaalinen pää suun puolella.

Pseudomembranoottinen koliitti
Pääasiassa paksu- ja peräsuoleen vaikuttava tila, jossa paksusuolen pintaan muodostuu tyypillisesti paksu kerros kellertävän valkoista limaista plakkia.

Taustalla vaikuttavat olevan Clostridium difficile -bakteerien erittämät toksiinit yhdistettynä antibioottilääkitykseen liittyvien oiretilojen vaikea-asteisiin muotoihin. Pseudomembranoottinen koliitti voi kroonistua tai uusiutua, ja se saattaa edellyttää leikkaushoitoa (totaalista tai subtotaalista kolektomiaa).

Psoriaasi
Psoriaasi on krooninen, uusiutuva ihosairaus, jolle on tunnusomaista valkosävyisten, hilseilevien, eri kokoisten läikkien ilmestyminen. Syy on tuntematon. Sairaus ilmenee tavallisimmin kyynärpäissä, polvissa, hiuspohjassa ja kynsissä, mutta sitä on todettu myös avannetta ympäröivällä iholla. Psoriaasin aktivoituminen (Köbnerin ilmiö) voi tapahtua leikkauksen jälkeen tai paikallisen kemiallisen tai mekaanisen ärsytyksen seurauksena. Aktiivisessa tilassa oleva psoriaasi voi heikentää pussin kiinnitystä, mutta sitä voidaan hoitaa tehokkaasti ulkoisesti käytettävillä kortikosteroideilla.

Märkä
Paksu keltainen/vihreä neste, jota erittyy syntyneen infektion yhteydessä.

Märkärakkula
Iholla sijaitseva pieni märkäinen rakkula.

Pyoderma gangraenosum
Pyoderma gangraenosum (ihon märkäinen kuolio, PG) on erityinen, haavainen tulehduksellinen ihosairaus. Leesiot voivat ilmetä yksittäisinä tai useina kivuliaina näppylöinä, märkärakkuloina tai kyhmyinä, jotka muuttuvat nopeasti koviksi ja haavaisiksi.

Nämä usein hyvin laaja-alaiset leesiot ilmenevät kohoumina, joiden reunat ovat tummanpunaiset tai sinipunaiset.

Peristomaalinen pyoderma gangraenosum (PPG) on kyseessä noin 4 prosentissa tapauksista, joissa avanteen yhteydessä ilmenee iho-ongelmia (Lyon 2001). Kun haavauma on syntynyt, se on hyvin kivulias ja vaikuttaa lähes aina negatiivisesti avannesidoksen käyttöön .

PG on yhteydessä systeemisiin sairauksiin, kuten tulehduksellisiin suolistosairauksiin tai nivelreumaan, mutta sen syy on tuntematon. Sitä hoidetaan paikallisilla ja/tai systeemisillä tulehduskipulääkkeillä.

Elämänlaatu
Henkilön mahdollisuus elää tyydyttävää ja nautittavaa elämää henkilökohtaisiin tavoitteisiinsa, vaatimuksiinsa ja epäilyksiinsä nähden.

Säteilyn aiheuttama peräsuolitulehdus
Katso peräsuolitulehdus.

Sädehoito (DXT)
Sairauden hoitaminen kudoksiin tunkeutuvalla säteilyllä. Sädehoitoa voidaan käyttää peräsuolisyöpään syövän levinneisyysasteen ja tilanteen vakauden mukaan. Lyhytaikaisesti ennen leikkausta annettavan sädehoidon tavoitteena on vähentää syövän paikallista uusiutumista. Pitkäaikaisesti ennen leikkausta annettavalla solunsalpaajahoidolla pyritään pienentämään peräsuolen kasvaimia ennen resektiota. Sädehoitoa voidaan antaa myös leikkauksen jälkeen liitännäishoitona, ainoana hoitona tai palliatiivisena eli oireita lievittävänä hoitona sekä tilanteissa, joissa leikkaus ei ole mahdollinen.

Sisäänvetäytynyt avanne
Katso avanteen retraktio.

Avanteen retraktio
Tilanne, jossa avanteen limakalvo on joko reunoiltaan tai osittain ihon pinnan alapuolella. Avanteen rektratio voi olla seurausta leikkaustekniikasta / leikkaukseen liittyvistä ongelmista, pahanlaatuisen kasvaimen uusiutumisesta tai painonnoususta. Se voi aiheuttaa ongelmia avannesidoksen avannetta ympäröivän kohdan pitämisessä tiiviinä ja vuotamattomana. Siksi tilanne edellyttää koulutetun ja pätevän avannehoitajan tekemää perusteellista analyysiä.

Peräsuoli
Peräsuoli sijaitsee sigmasuolen ja peräaukkokanavan välissä. Peräsuoli on 12–15 cm pitkä, ja sen pääasiallinen tehtävä on varastoida ulostetta. Tavallisesti peräsuoli on tyhjä, ja se supistuu juuri ennen ulostamista. Laajentuneena siihen mahtuu jopa 400 ml sisältöä.

Sisäänvetäytymä
Tilanne, jossa avanteen limakalvo on joko reunoiltaan tai osittain ihon pinnan alapuolella. Avanteen sisäänvetäytymä eli retraktio voi olla seurausta leikkaustekniikasta / leikkaukseen liittyvistä ongelmista (esimerkiksi suolen huonosta liikkuvuudesta ja/tai erittäin suuresta sidekudoksen ompeleisiin kohdistuvasta kuormituksesta), pahanlaatuisen kasvaimen uusiutumisesta tai painonnoususta.

Se voi aiheuttaa ongelmia avannesidoksen avannetta ympäröivän kohdan pitämisessä tiiviinä ja vuotamattomana. Siksi tilanne edellyttää koulutetun ja pätevän avannehoitajan tekemää perusteellista analyysiä. Saatavana on useita tuotteita, jotka on tarkoitettu tämän ongelman hoitoon.

Herakalvo
Herakalvo on maha-suolikanavan uloin kerros. Sen on myös todettu olevan se sidekudoskerros (sisusmyötäisen vatsakalvon alapuolella), joka ympäröi vatsaontelon rakenteita.

Lyhytsuolioireyhtymä
Lyhytsuolioireyhtymällä tarkoitetaan tilaa, jossa potilaalla ilmenee imeytymishäiriöitä ja aliravitsemusta laaja-alaisen ohutsuolen resektion jälkeen.

Näin käy, kun sairaus tai leikkaus tuhoaa ohutsuolen kapasiteettia ja imeytymiskykyä. Jos osa paksusuolesta tai koko paksusuoli on resektoitu, ongelma voi monimutkaistua. Potilas on tutkittava, jotta voidaan selvittää suun tai mahalaukkuavanteen kautta annettavan lisäravitsemuksen tai täydellisen parenteraalisen ravitsemuksen tarve.

Paksusuolen sigma-avanne (sigmoidostooma)
Tällainen avanne rakennetaan sigmasuoleen. Se sijaitsee vatsan vasemmalla puolella ja voi olla muodoltaan joko pääte- tai lenkkiavanne. Katso paksusuoliavanne.

Normaalin peristaltiikan palautuminen voi kestää erityisen pitkään juuri sigma-avanteen yhteydessä, vaikka tiettyjä suolistokaasuja ja ulostenestettä voikin muodostua jo kolmantena tai neljäntenä päivänä. Normaali, odotusten mukainen uloste on pehmeää, ja leikkauksen jälkeen voi kestää viisi päivää tai jopa useita viikkoja, kunnes uloste on muuttunut normaaliksi.

Sigma-avanteen toiminta
Avanteen toiminta vaihtelee, mutta normaalisti suoli tyhjenee enintään kahdesti päivässä tai vähintään joka toinen päivä ruokailutottumusten, yleiskunnon, lääkehoidon ja/tai taustasairauden mukaan.

Sigmoidoskopia
Tähystystutkimus, jossa tutkitaan paksusuolen alaosaa. Tutkimus voidaan tehdä kiinteällä tai joustavalla endoskoopilla. Kiinteällä endoskoopilla suolta voidaan tarkastella peräsuolen ja sigmasuolen liitokseen saakka. Joustavalla endoskoopilla tarkastelua voidaan jatkaa pernamutkaan saakka.

Ihonpuhdistusaineet
Valmisteita on saatavana monessa eri muodossa, kuten nesteinä, puhdistuspyyhkeinä, suihkeina ja vaahtoina. Kaikki niistä ovat vesipohjaisia ja voivat sisältää vaihtelevia määriä lanoliinia, ureaa, propyleeniglykolia, hajusteita ja väriaineita. Joissakin tapauksissa iho on puhdistuksen jälkeen huuhdeltava puhtaalla vedellä ennen avannesidoksen kiinnittämistä paikalleen.

Ihonsuojatuotteet
Ihonsuojatuotteita on kahdenlaisia.

Tiivisteaineet:
Tuotteita on saatavana on monessa eri muodossa, kuten puhdistuspyyhkeinä, suihkeina, geeleinä, nesteinä ja roll-oneina. Ne sisältävät pehmentäviä ainesosia, kuten polymeereja, sekä vaihtelevia määriä isopropanolia.

Ihonsuojat:
Myös näitä tuotteita on saatavana monessa eri muodossa, kuten levyinä, renkaina/tiivisteinä, pastoina, nauhoina ja puutereina. Mahdollisia materiaaleja ovat karaijakumi, pektiini, gelatiini, karboksimetyyliselluloosa, polyisobuteeni, puuvilla ja polymeerit. Jotkin valmisteet saattavat sisältää alkoholia.

On tärkeää huomioida, että alkoholia sisältävät valmisteet aiheuttavat pistävää tai polttavaa tunnetta, jos potilaan iho on haavautunut/rikkoutunut.

Hitaan läpikulun ummetus
Tila, jonka uskotaan aiheutuvan paksusuolen lihasten toiminnan häiriöstä (paksusuolen hitaasta läpikulusta). Hoitovaihtoehtoja ovat laksatiivit, biopalaute ja leikkaushoito.

Ohutsuoli
Ohutsuoli on 4–5 metriä pitkä ja koostuu pohjukaissuolesta, tyhjäsuolesta ja sykkyräsuolesta.

Se on tärkein ruoansulatuselin, ravintoaineiden keskeisin imeytymiselin ja ratkaisevan tärkeä elin elämän ja terveyden kannalta.

Yksittäiset peräsuolen haavaumat
Harvinainen tila, jossa peräsuolen etuseinämään ilmestyy haavauma. Sen uskotaan olevan seurausta toistuvista limakalvovaurioista. Samanaikaisesti esiintyy usein muita peräsuolivaivoja, kuten peräsuolen esiinluiskahdus tai lantionpohjan häiriöitä. Syynä voi olla kova, ummettunut uloste tai ulkoinen tekijä, kuten peräruiskeen kärki, sormi tai esine, jota on käytetty ulostamisen helpottamiseen. Jos tilaa ei hoideta konservatiivisesti, leikkaushoito voi olla tarpeen. Tämä on kuitenkin harvinaista.

Sulkijalihas
Ryhmä elimistön aukkoja ympäröiviä lihaksia, jotka säätelevät nesteen/ulosteen kulkua aukon lävitse laajenemalla tai supistumalla.

Jaettu avanne
Katso limafisteli.

Ahtauma (stenoosi)
Ahtauma tarkoittaa suolen tai avanteen ontelon muuttumista ahtaaksi.

Avanteen ahtauma:
Ilmenee sidekudoskalvon tai ihon tasolla. Syynä voi olla iskemia, vamma, peristomaalinen sepsis, avanteen retraktio eli sisäänvetäytyminen tai huomattava arvenmuodostus (limakalvon ja ihon irrottua toisistaan). Ahtautumista voi tapahtua myös peristomaalisen tyrän korjauksen jälkeen. Manuaalista laajentamista voidaan harkita syyn mukaan. Jos se ei onnistu, avanne on ehkä rakennettava uudelleen, jotta ahtauma saadaan korjattua.

Suolen ahtauma:
Voi ilmetä sekä ohut- että paksusuolessa. Sepsis, yhteenkasvettumat, anastomoosin arvenmuodostus, sädehoito ja sairaudet, kuten Crohnin tauti, divertikuliitti ja pahanlaatuiset kasvaimet, voivat aiheuttaa suolen ahtautumista. Laaja-alainen ahtauma edellyttää kirurgin arviointia, jotta täydelliseltä tukkeumalta vältytään.

Stentti
Suoneen tai tiehyeen (kuten suoleen, virtsaputkeen tai sappitiehen) vietävä, usein metallinen tai muovinen putki, jonka tarkoituksena on lievittää tai ehkäistä tukkeutumista.

Ulosteen aiheuttama suolen puhkeaminen (sterkoraalinen perforaatio)
Termillä viitataan paksusuolen puhkeamiseen vaikean ummetuksen seurauksena. Tila edellyttää kiireellistä leikkaushoitoa.

Avanne
Avanteen toinen nimitys, stooma, pohjautuu latinan suuta tarkoittavaan sanaan. Termi kuvaa uutta elimistöön tehtyä sisään- tai ulostuloaukkoa.

Katso ohutsuoliavanne, paksusuoliavanne tai virtsa-avanne.

Avannetuotteet
Yläkäsite, jolla tarkoitetaan avanteen päällä käytettäviä sidoksia eli avannepusseja. Ne luokitellaan yleensä kolmeen ryhmään:

Suljetut avannepussit, joita käytetään yleensä paksusuoliavanteen kanssa.
Tyhjennettävät avannepussit, joita käytetään suuremmille nestemäärille ja ohutsuoliavanteiden hoitoon.
Tyhjennettävät hanalliset avannepussit, joita käytetään virtsa-avanteiden hoidossa tyhjentämisen helppouden vuoksi.

Kaikissa tuoteluokissa on saatavana sekä yksi- että kaksiosaisia sidosversioita. Yksiosaisissa sidoksissa avannepussi ja ihonsuojalevy ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Kaksiosaisissa sidoksissa avannepussi voidaan irrottaa pohja-/ihonsuojalevystä. Näin avanneleikattu voi vaihtaa pussin pohja-/ihonsuojalevyä irrottamatta.

Katso ihonsuojalevy ja pussi.

Mini Cap -avannesuoja
Pienin suljettu avannesidos. Tuotetta voidaan käyttää paksusuoliavanteen huuhtelun jälkeen, intiimielämän ja seksin yhteydessä tai vedessä. Erittäin käytännöllinen myös limafistelin hoitotuotteena.

Avanteen komplikaatiot
Avanteen nekroosi, limakalvon ja ihon irtoaminen toisistaan, esiinluiskahdus, granulooma, sisäänvetäytymä, ahtauma, repeämä (vamma) ja parastomaalinen tyrä ovat esimerkkejä komplikaatioista.

Peristomaalisia komplikaatioita ovat meduusanpää, allerginen kosketusihottuma, kemikaali-ihottuma, eryteema, maseraatio, eroosio, haavauma, granulooma, follikuliitti, pyoderma gangraenosum ja krooninen papillaarinen dermatiitti.

Avanteen nekroosi
Nekroosin aiheuttaa avanteen riittämätön verensaanti. Sen syynä voi olla laaja suoliliepeen dissektio, suoliliepeen venyminen (vatsan turpoamisen tai lihomisen vuoksi) tai vaikea suolen turvotus (suolen manipuloinnin tai ilmalle altistumisen jälkeen).

Nekroosin merkkinä on tummanruskeaksi tai mustaksi värjäytynyt avanne, joka on kuiva ja kiinteä.

Nekroosi havaitaan yleensä ensimmäisten 24 tunnin kuluessa leikkauksesta, mutta potilasta on tarkkailtava huolellisesti, kunnes leikkauksesta on kulunut kolmesta viiteen päivää. Jos nekroottinen alue ulottuu sidekudoskalvon alle, revisio on tehtävä välittömästi.

Mahalaukku
Mahalaukku on tyhjenevä J:n muotoinen elin, joka sijaitsee vatsan vasemman yläneljänneksen alueella. Elimen koko vaihtelee sen mukaan, kuinka täynnä se on. Sen kapasiteetti on noin 1 l, pituus 25 cm ja leveys 10 cm.

Mahalaukku toimii sulaneen ruuan säiliönä, jossa ruoka viipyy kolmesta viiteen tuntia.

Nautitut ravintoaineet sekoittuvat mahaeritteisiin, jolloin muodostuu puoliksi nestemäistä ruokasulaa. Näin ruoka valmistellaan ohutsuolessa tapahtuvaa pääasiallista ruoansulatusta varten. Mahalaukun toinen tärkeä toiminto on erittää sisäistä tekijää, jota tarvitaan B12-vitamiinin tehokkaaseen imeytymiseen sykkyräsuolen loppuosasta.

Verenvuoto avanteesta
Verenvuodon riittämätön tyrehdyttäminen leikkauksen jälkeen, porttilaskimon korkea verenpaine, avanteeseen kohdistuva vamma tai sairauden uusiutuminen (ärtyvän suolen oireyhtymä, pyoderma gangraenosum, polyypit, divertikkelit tai syöpä) voi aiheuttaa verenvuotoa avanteen limakalvon, suoliliepeen tai vatsalla sijaitsevan avanteen aukon pienistä verisuonista.

Avanteen repeämä
Avanteen tahaton tai tahallinen vaurioituminen. Se voi ilmetä avanteessa näkyvänä valkoisena/kellertävänä raitana tai punaisena syvennyksenä. Repeämän syynä voi olla ihonsuojalevyn väärä koko, jolloin levy saattaa viiltää/repiä avanteen limakalvoa.

Avanteen tulehtuminen
Tulehdus, joka ilmenee avanteessa mutta voi ulottua koko maha-suolikanavaan. Ilmenee tavallisimmin sädehoidon tai solunsalpaajahoidon tilapäisenä sivuvaikutuksena.

Suolen kuristuminen
Tila, jossa verenvirtaus johonkin suolen osaan on häiriintynyt, jolloin seurauksena voi olla infarkti ja suolen puhkeaminen. Kuristuminen alkaa, kun suoli tukkeutuu osittain ulkoisen paineen (kasvaimen, tyrän tai yhteenkasvettuman) tai kiertymisen (suolenkiertymän) vuoksi. Tästä aiheutuu suolenseinämän turvotusta, joka puolestaan estää laskimoiden takaisinvirtauksen.

Subtotaalinen kolektomia
Katso kolektomia.

TAR (transanaalinen resektio)
Palliatiivinen kirurginen toimenpide, jota käytetään, kun tarkoituksena on hillitä peräsuolen kasvaimia, joita ei voi leikata tai kun potilas ei selviäisi suuresta leikkauksesta. Toimenpiteessä on käytettävä endoskooppia, jolla peräsuolen kasvaimen keskiosa koverretaan pois.

TEM (transanaalinen endoskooppinen mikrokirurgia)
Peräsuolessa sijaitsevien varhaisvaiheessa olevien kasvainten leikkaushoito. Suurella peräsuoleen asetettavalla endoskoopilla koko kasvain voidaan poistaa peräsuolen seinämästä suoraan.

Ulostamispakko
Pakottava ulostamistarve tai tunne siitä, ettei suoli tyhjene kokonaan. Näitä oireita voi esiintyä henkilöillä, joilla on erittäin matalalla sijaitseva peräsuolen syöpä.

Mesorektumin täydellinen poisto (TME, täydellinen mesorektumeksisio)
Kirurginen toimenpide, joka tehdään peräsuolisyövän leikkauksen aikana. Mesorektum eli peräsuolen lieve on rasvakudoskerros, joka ympäröi peräsuolta. Toimenpiteen saa suorittaa vain erikoistunut kolorektaalikirurgi. Kyseinen leikkaus on vähentänyt syövän uusiutumista ja parantanut selviytymistilastoja. Tämän toimenpiteen sisältävä leikkaus edellyttää usein toimimatonta avannetta.

TNM-luokitus (tuumorit, nodukset ja metastaasit)
Virtsarakon tai paksu- ja peräsuolen kasvainten levinneisyyttä ja erilaistumista kuvaava luokittelujärjestelmä.

Totaalinen kolektomia
Katso kolektomia.

Poikittainen koolon
Poikittaisen koolonin pituus on noin 45 cm. Se sijaitsee kahden kiinteän pisteen eli maksamutkan ja pernamutkan välillä ja yhdistää nousevan ja laskevan koolonin.

Poikittaisen koolonin avanne (transversostooma)
Tällainen avanne rakennetaan poikittaiseen kooloniin. Se sijaitsee tavallisesti vatsan oikean yläneljänneksen alueella ja voi olla joko lenkkiavanne tai jaettu avanne. Poikittaisen koolonin lenkkiavanteet tehdään yleensä koholle oireisiin tai niiden lievittämiseen liittyvistä syistä. Koska avanne sijaitsee suoran vatsalihaksen ulkopuolella, tyrämuodostelmat ja esiinluiskahdukset ovat tyypillisiä komplikaatioita.

Poikittaisen koolonin avanteen toiminta
Yleensä poikittaisen koolonin avanne alkaa toimia kolmantena tai neljäntenä päivänä leikkauksen jälkeen. Uloste voi olla erilaista sen mukaan, missä koolonin kohdassa avanne sijaitsee sekä ravinnon, taustasairauden ja yleiskunnon mukaan. Tästä syystä avanteen hoidossa voidaan tarvita joko suljettuja tai tyhjennettäviä pusseja. Lisäksi voidaan tarvita suurikokoisia/soikeita ihonsuojalevyjä, joissa on riittävästi tilaa suurikokoiselle tai epäsäännöllisen muotoiselle avanteelle.

Haavauma
Termi, jolla tarkoitetaan tavallisesti parastomaalisia iho-ongelmia, jotka ulottuvat ihonalaiskudokseen. Haavaumia voi joskus esiintyä avanteen limakalvolla. Tässä tapauksessa ne ovat yleensä seurausta aktiivisesta Crohnin taudista.

Haavainen koliitti (haavainen paksusuolitulehdus)
Tulehduksellinen suolistosairaus, joka ilmenee paksusuolessa mutta ei ohutsuolessa.

Ultraääni
Noninvasiivinen kuvantamismenetelmä, jossa vatsaan kohdistetaan ultraääniaaltoja. Niiden avulla muodostetaan kuva vatsan alueen sisäelimistä/poikkeavuuksista.

Virtsaputken sulkijalihas
Lihasmekanismi, joka säätelee virtsarakkoon kertyneen virtsan pidättämistä ja tyhjentämistä. Ihmisellä on kaksi virtsaputken sulkijalihasta:

Sisempi sulkijalihas: Virtsarakon lihasseinämän osa toimii virtsaputken sisempänä sulkijalihaksena ja estää virtsaa poistumasta rakosta ja virtaamasta virtsaputkeen. Henkilö ei voi itse hallita tämän sulkijalihaksen toimintaa, vaan aivot ohjaavat sitä automaattisesti (tahdosta riippumatta).

Ulompi sulkijalihas: Lantion alapohjaksi kutsuttu lihaskerros tukee lantion sisältöä ja toimii virtsaputken ulkoisena sulkijalihaksena. Se toimii vaihtoehtoisena tapana estää virtsaa poistumasta elimistöstä. Tämän sulkijalihaksen toiminta on tahdonalaista.

Virtsatiet
Virtsateiden osia ovat munuaiset, virtsanjohtimet, virtsarakko ja virtsaputki. Munuaiset ovat punaruskeita pavunmuotoisia elimiä, joiden pituus on noin 12 cm. Ne sijaitsevat selkärangan molemmin puolin. Munuaiset erittävät virtsan kaltaisia kuona-aineita ja säätelevät neste- ja elektrolyyttitasapainoa. Virtsa kulkee munuaisista virtsarakkoon virtsanjohtimia pitkin.

Putkimaisten virtsanjohtimien pituus on 24–30 cm ja halkaisija 3 cm. Ne ulottuvat munuaisaltaasta virtsarakossa oleviin virtsanjohtimien aukkoihin.

Virtsarakko on ontto, lihasten verhoama elin, joka sijaitsee lantion sisällä. Se toimii säiliönä, johon virtsa varastoituu. Sen muoto vaihtelee sisällä olevan virtsan määrän mukaan.

Virtsaputki ulottuu virtsarakon kaulasta ulkoaukkoon. Siinä on sulkijalihasmekanismi, joka estää virtsankarkailun virtsaamiskertojen välissä ja toimii lisäksi putkena virtsaamisen aikana.

Virtsa
Munuaisten erittämä kuona-aine. Se sisältää ureaa, virtsahappoa ja kreatiniinia, suoloja ja pigmenttejä. Virtsan emäksisyys/happamuus ilmaistaan pH-arvolla, jonka nollapiste on arvo 7. Munuaisilla on tärkeä tehtävä elimistön happamuuden tasapainottamisessa. Virtsan kuuluu olla kirkasta, keltaruskeaa nestettä. Tavallisesti se on lievästi hapanta.

Virtsa-avanne (urostooma; virtsadiversio / Brickerin rakko)
Tällaisessa virtsa-avanteessa virtsanjohtimet irrotetaan virtsarakosta ja liitetään ohutsuolesta (tai paksusuolesta) eristettyyn palaan. Ohutsuolen distaalinen pää johdetaan ennalta määritettyyn paikkaan, tavallisesti vatsaontelon oikealle puolelle, johon tehdään virtsa-avanne. Virtsan keräämiseen käytetään virtsa-avannepussia.

Leikkauksen yhteydessä potilaalle asetetaan virtsaputkistentti/-katetri (joka viedään virtsanjohtimien läpi avannepussiin). Tarkoituksena on vakauttaa anastomoosi ja estää avanteen ahtautuminen ja tukkeutuminen leikkauksen jälkeisenä aikana. Noin 7–14 vuorokauden kuluttua virtsaputkistentti poistetaan, tai se voi myös pudota itsestään. Munuaiset tuottavat virtsaa keskeytyksettä, joten ohutsuolta käyttämällä rakennettu virtsadiversio alkaa toimia välittömästi.

Virtsa-avanteen toiminta
Virtsa-avanteen kautta poistuva erite on tavallista virtsaa, jonka määrä vaihtelee nesteensaannin mukaan. Virtsa-avannepotilaan on suositeltavaa juoda noin 1 800–2 500 ml nestettä päivittäin. Riittävä ja asianmukainen nesteensaanti on keskeisin yksittäinen tekijä komplikaatioiden, kuten virtsatieinfektioiden ja kivien muodostuksen, ehkäisemisessä.

Suolenkiertymä
Termi, joka viittaa suolen kääntymiseen ja kiertymiseen. Ongelma ilmenee yleisimmin sigmasuolessa. Suolenkiertymiä voi esiintyä henkilöillä, joilla on taustalla pitkäaikaista ummetusta tai kroonista laksatiivien väärinkäyttöä, kun paksusuoli laajenee ja pitenee ja sen lihakset muuttuvat suhteellisen veltoiksi. Usein suolta on mahdollista puristaa kokoon ja kiertää auki viemällä suoleen rektaaliputki (suolistokaasuputki), mutta uusiutuessaan suolenkiertymä voi edellyttää leikkaushoitoa (sigmasuolen resektio tai Hartmannin leikkaus).

Ihonsuojalevy/pohjalevy
Kaksiosaisen avannesidoksen ihonsuojalevy. Pohjalevy on tarttuva ihonsuojalevy, jossa on valmiina aukko. Levy asetetaan avanteen päälle, jolloin se kiinnittyy ihoon. Ihonsuojalevyssä on myös liitäntämekanismi, johon avannepussi voidaan kiinnittää. Näin avannepussin voi vaihtaa useita kertoja tarvitsematta irrottaa ihonsuojalevyä. Ihonsuojalevy voi olla paikallaan keskimäärin kolmesta seitsemään päivää.

Termillä tarkoitetaan myös (tavallisesti hydrokolloidista) suojalevyä, jota käytetään ihonsuojana avanteiden hoidossa.